Määkiminen

[Mimosa]

Yksi kainuun harmaani uuhi on kova (ja kovaääninen) määkimään. Se kuulostaa ihan valitukselta. Aina, kun menemme pihalle, juoksee aidan luokse ja hirveä määkinä alkaa. On kuitenkin arka, ettei odota rapsutuksia, vaan pikemmin juoksee karkuun, jos rapsuttelee, toisin kuin muut. Tämän uuhen perässä sitten muutkin alkavat määkimään, tosin onneksi vähemmän. Vaivaakohan sitä jokin vai onko se vain sen luonteinen? Tuli loppukesästä eli uusi tuttavuus. Ärsyttää vaan tuo jatkuva määkiminen, kun ei voi pihallakaan rauhassa toimia ilman taustakonserttia.

[kokoro]

Määkisikö ruoan toivossa? Meillä ainakin määkivät ihan ylimääräisten herkkujen (vaikkei edes normaalisti annetakaan mitään ylimääräsitä) tai ruoan toivossa, kun huomaavat ihmisen, ja tätä on ollut huomattavissa jo vuosia (toiset määkivät enemmän ja toiset vähemmän). Ne rapsuttelun- ja huomionkipeät lampaat määkivät sen hellyyden toivossa ja aremmat tuntuvat yhdistäneen ihmisen vain ruokaan, että sen ruoan takia kalkattavat ne aremmatkin meillä.

Luulisin, että tämä teidän uuhenne on siis vain varsin perso herkuille/ruoalle ja määkii sen tähden - kannattaahan sitä kaiken varuiksi määkiä, jos saisikin joskus sillä kiljumisella jotain hyvää.

Mitä mieltä muut olette?

Olen monesti miettinyt, että voisikohan lampaan opettaa pois yhdistelmästä määkiminen -> ruoka. Yleensähän sitä tulee vain heitettyä huutaville lampaille ruoat eteen, että saisi ne hiljaiseksi, ja tällöinhän tulee palkinneeksi ne siitä määkimisestä. Joka tapauksessa tämä olisi kyllä kuulohermoja raastava opetusprosessi.

[Suusanna]

Kyllä mä oon kanssa sitä mieltä, että määkii just sen ruoan toivossa. Oon huomannut meillä, että osa on sellasia jotka herkemmin huutelee ja osa on hiljaisempia, mutta kun ovat olleet laitumella eli saaneet syödä aina kun mieli tekee, niin ovatkin hiljaa. Eikä se tarkota sitä, että nälkää näkisivät, mutta heti jos ei ole "ruokavarastot täynnä", niin huutaminen alkaa. Se on välillä aika rasittavaa, mutta oon yrittänyt olla huomioimatta ettei huutaminen lisäänny. Välillä menen muuten vaan rapsuttelemaan lampaita, eivät sit yhdistä sitä aina siihen, että kun näkevät mut = ruokaa tiedossa.

[Tartsi]

Mä laitoin teuraaksi yhden kamalan "turhan huutajan" ja nytte viimesessä kuormassa lähti yks rumalla äänellä märisevä karitsa.Nyt on kiva mennä lampolaan,kun sieltä nyt tulee vaan ne tavalliset tervehdyshuudot.Kukaan ei huuda kurkku suorana.
Eli on joko hyvin opittu tapa(pullotettu pienenä) tai luonnekysymys.Mä en jakele ylimääräsiä leivänpalasia taskuistani,joten eivät kerjää herkkuja.Ennen heinien antoa tietenkin määkivät,mutta koitan annostella ripeästi.Sitten on ihanan hiljasta rouskutusta 

[Petri]

Olen monesti miettinyt, että voisikohan lampaan opettaa pois yhdistelmästä määkiminen -> ruoka. Yleensähän sitä tulee vain heitettyä huutaville lampaille ruoat eteen, että saisi ne hiljaiseksi, ja tällöinhän tulee palkinneeksi ne siitä määkimisestä.

Kun olimme ensimmäisiämme ostamassa, niin tutustumiskäynnillä myyjän luona kävelimme keskikäytävällä, jossa jalan ulkosyrjällä pikkasen siirsin rehua kouruun, paremmin ulottuville. Myyjämme sanoi, että jos haluat elikoittesi aina huutavan, tee juuri noin. Mutta jos et halua lampaita määkimisen vuoksi, älä koskaan anna ruokintakertojen välillä mitään. Olemme pitäneet linjan tiukkana. Vaikka olisi heitetty aivan liian vähän rehua ruokintapöydälle, niin asia korjataan vasta seuraavan aamu/iltaruokinnan yhteydessä. Meillä on yleensä aika hiljaista lampolassa, tiedä sitten johtuuko tästä vai jostain muusta.

Petri

[Mimosa]

Annamme omenan ja leivän jämiä, ym. ruoantähteitä, vaikka ei kovin usein ja oikein kilpailevat, kuka kerkee herkuille ja saa eniten. Näköjään siis oma vika, kun on opetettu kerjäämään herkkuja määkimällä. Edellisessä paikassa oli syötetty kädestä, joten meinaa vieläkin tulla nuolemaan kättäni, josko siellä olis jottain, vaikka kädestä en anna mitään. Voi olla vaikee opettaa tästä pois, kun ruokaa/heinää olis yltäkyllin ja omppua vaan pitäs saada.

[kiika]

Moi!

Meille tuli vuosi sitten kesällä 2 uuhta, jotka olivat edellisessä paikassa saaneet herkkuja kädestä ja ruokinta oli ollut hiukkasen epäsäännöllistä, ts. ruoka-aikoja ei vars. ollut.

Huusivat koko ekan kesän aina kun pihalla kulki ihminen, vaikka ruokaa olisi ollut kuinka paljon edessä. Nyt ovat kyllä lakanneet huutamasta, kun meillä lampaat ei saa mitään ruoka-aikojen välissä, vaikka lampolassa muuten kävisikin porukkaa. Mutta edelleen kyllä huutavat heti ensimmäisenä, jos ruoka on vaikka vartin myöhässä ja pihalla sattuu joku liikkumaan.

Muutoin on kyllä melko hiljaista ja lasken sen kyllä johtuvaksi juuri tästä, että huutamalla ei tässä talossa ruokaa/herkkuja tule. Jos lapsetkin haluaa antaa noille vaikka omenaa, niin antavat sen lempilampaalle samassa yhteydessä kun saavat muutenkin kaurat, ei muulloin. On kyllä lapsetkin pitäneet hyvin tiukan linjan. Varmaan muistavat noiden kahden huutaja-lampaan viime kesäiset konsertot, eivätka halua samanlaista enää kuunnella.

T: kiika

[Suusanna]

Kädestä syöttäminen on varmaan se pahin virhe minkä voi tehdä, näkeehän sen pullokaritsoistakin, näin oppivat just kerjäämään. Jotkut tosin ovat huutajia luonnostaan ja kovaäänisempiä kuin toiset. Sellasia meiltä on pari karsittu just sen huutamisen takia, menee kuulo ja hermot muuten.

[NinniL]

Jotkut tosin ovat huutajia luonnostaan ja kovaäänisempiä kuin toiset. Sellasia meiltä on pari karsittu just sen huutamisen takia, menee kuulo ja hermot muuten.

Niin, meilläkin on joillakin uuhilla kaunis, vieno ynähdys- ääni " MMääähh" , jota kuuntelee ihan mielellään. Joillakin taas ääni on hermoja raastava karjaisu "MRÄÄÄÄH"    Tällaiset karjujat, jotka vielä käyttävät ääntään paljon saavat kyllä muilta ominaisuuksiltaan olla tosi hyviä, että niitä kehtaa kuunnella. Ylipäätään lampailla tuntuu olevan persoonallinen, tunnistettava ääni. Meillä ei tosin ole vielä kuin 19 uuhta, mutta niiden äänet kyllä erottaa aika helposti. Hauskin minusta on erään kainuunharmaksen mäkätys, " Mä-ä-ä-ä-ä" , joka on jotenkin ihan vuohimainen äännähdys. Lisäksi yhden harmaksen ääni soi kuin trumpetin törähdys ja joillakin määkäisyn loppu on sellainen kimakka hihkaisu