emo ei suostu imettämään

[raakku]

Hei lampurit, olen aktiivisesti lukenut palstaa vaikken ole tänne kirjoitellut. Kiitos tästä neuvoa antavasta foorumista 

Nyt tuli sellainen ongelma eteen, johon toivon kokeneilta vinkkejä. Olen yrittänyt lukea palstalta emon hylkimisviestit, mutten ihan vastaavaa löytänyt. (Tai osannut etsiä )
Sunnuntaina synnyttänyt lemmikkilampaamme ei halua imettää kolmosiaan. Lammas on parivuotias ja synnytti ensimmäisen kerran. Synnytyksen aikana jouduimme konsultoimaan eläinlääkäriä pariin otteeseen. Lampaita oli tulossa ulos kaksi samaan aikaan. Onneksi saimme kuitenkin autettua niin, että tulivat yksi kerrallaan. Kolmas tuli takajalat edellä. Siinä hytäkässä emo vuosi kirkasta verta ja seurasimme vuotoa, joka onneksi lakkasi.

Heti alun alkaen muuten rauhallinen emo katseli kauhulla kakarakatrastaan ja pakeni aina kun karitsat yrittivät lähestyä. Pidimme emoa aloillaan, että lapset saivat hörpyt elämän eliksiiriä. Ja ajattelimme, että ehkä rankka synnytys sekoitti hetkeksi sen pään. Mutta ei. Emon silmät pyörivät päässä heti kun vauvat tulivat kohti ja se juoksi jatkuvasti karkuun. Kun olimme huolehtineet, että jälkeiset tulivat ulos ja verenvuoto lakkasi, poistuimme jotta emo pääsisi rauhassa tutustumaan lapsiinsa.

Tässä on nyt neljäs päivä menossa ja sama meininki karitsoiden kanssa jatkuu. Olen kokeillut kaikenlaista. Antanut tömpsyt kirkasta hunajaan sekoitettuna (vinkki löytyi tältä palstalta) - emo saikin hetken relattua, mutta ei edelleen päästänyt lapsia luokseen.

Jotta lapset saavat imeä, emoa on pidettävä aloillaan. Kertaakaan se ei uskoakseni ole niitä vapaaehtoisesti juottanut. Minulla on kello yölläkin soimassa, jotta käyn pitelemässä emoa lasten ruokaillessa. Voiko olla niin, että stressi vähentää maidontuloa? Joka tapauksessa ostin lampaiden korviketta, jota olen välillä antanut karitsoille, että lapset saavat ravintoa tarpeeksi ja emo saa levätä. Korvikkeen/emon maidon tasapainoista suhdetta haen. Silmämääräisesti karitsoista näkee, milloin ovat liian vähällä ravinnolla. Kolmantena päivänä uskalisin punnita ensimmäisen kerran ja kolmikiloisia olivat kaikki, että ei emo vallan maidoton ole. Nyt ilmeisesti kannattaa punnita useammin, että selkiää, minkä verran ravintoa saavat.

Emo kuitenkin rauhoittuu aloilleen, kun pidän kiinni ja antaa silloin karitsoiden imeä. Välttämättä minun ei tarvitse kuin pysäyttää emo paikoilleen ja sitten kun katras on tissillä, emon voi päästää irti. Muutoin se jatkuvasti  töykkii karitsat pois luotaan. Se ei kutsu niitä, ei vastaa niille vaan väistää niitä.

Minulla on kaksi muutakin lammasta, jotka myös poikivat ja niiden äidinvaistot ovat normaalit. Lampaat ovat kaikki vielä omissa karsinoissaan ja saavat imettäville tarkoitetut sapuskalisät.
Mietin adoptiotakin. (Olin laittanut varoiksi ensin synnyttäneiden istukat pakkaseen, jotta voisin hieroa sen tarpeen tullen adoptiokaritsaan.) Mutta koska kaikki kolme ovat samassa jamassa, päätin unohtaa adoption ja nakkasin istukat hiiteen. (Ukkokulta olisi saattanut hermostua, kun ruokaa kaivaessaan käteen osuisi ainostaan istukoita )

Mitähän vielä voisin kokeilla? Hetkittäin ajattelen, että pullottaminen saattaisi olla helpompaa, mutta emolta tulee kuitenkin maitoa ja aito on aina aitoa. Eikä emo ole ainakaan tähän mennessä karitsoita raivolla puskenut, töytäissyt vaan napakasti pois.

[Talvikki]

Tällä sun uuhella ei taida olla ollenkaan emänvaistoja.

Helpompaa olisi juottaa pullosta karitsat, mutta jos on aikaa ja kärsivällisyyttä onnistaa se väkisinkin.
On aika varma että jos hylkii ensikkona sama tyyli jatkuu myöhemminkin.
Jos vaan jaksat tapella sen uuhen kanssa niin imetä niitä 2-3 kk ja laita sitten emo pois.Karitsoja ei kannata jättää eloon, koska hylkiminen periintyy, ikävä kyllä 

[Kristiina]

Mulla ei ole aiemmin ollut hylkimisiä, mutta tänä keväänä yksi kivuliaan synnytyksen läpikäynyt ensikko
ei päästänyt ainotta henkiin jäänyttä karitsaa tissille. Antoi imeä, kun nappasin emän paikalleen ja rapsuttelin sitä - vähän ajan päästä pelkkä vieressä seisominen riitti.
Noin kolmen viikon jälkeen uuhi alkoi itse hoitamaan karitsaa - kutsuu sitä luokseen ja imettää normaalisti.

[NUNNU]

Meilläkin yksi uuhi ei vieressä sesomatta ensin imettänyt. Kolmen viikon jälkeen huomattiin sen imettävän nurkan takana ja nykyään jo ihan julkisestikin. Olen antanut lisämaitoa, jos näyttävät nälkäisiltä. Jos viitsii, kannattaa olla imetystukena. Voi sitten suttaantua ihan itekseen. Mulla on ihan mututuntuma, että rankka avustaminen voisi vaikuttaa varsinkin ensikon hoitoviettiin. Kyllä mie uskallan karitsoittaa tuon uudelleenkin. Lemmikkiosastoa kun meilläkin nämä.

[riitta]

En karsisi ensikkoa, joka on noin hankalan ja rankan poikimisen takia vähän sekaisin.
Kovat kivut ja stressi saattavat peittää sen vaistoja.

Meillä on ensikkoja varten lempeä apu : oksitosiinihormooni. Se maksaa muistaakseni 7-8 euroa (+resepti)
Monasti riittää kun antaa yhden kerran sitä, niin ensikko saa siitä niin hyvän kokemuksen ettei toista tarvita.

Kipuja varten kannattaisi miettiä myös kipulääkitystä? Saattaa helpottaa emon elämää ja teidän tulevaisuutta jos
emo pystyisi kuitenkin ne karitsat imettämään.

[Pauliina]

Mulla on yks uuhi, joka on tehnyt mulle kahtena vuotena erittäin hyvät uuhikaksoset, viime vuonna teki uuhen ja pässin, hylkäsi pässin, tänä vuonna teki uuhen ja kaks pässiä, hylkäsi molemmat pässit. Viiraakohan sillä? Sukupuolirasisti? Se ei tosiaan ollut kaunista katseltavaa, kun päätti, ettei poikiaan hoida. Tappomeininki. Onko kellään ollut tämmöstä? Oon vähän ihmeissäni ollut, viime vuoden pojasta aattelin, että siinä on jokin vika. Tosin pullolla kasvoi oikein hienoksi. Tämän vuoden pojista toinen kuoli vuorokauden vanhana, toinen on meiän Hannu, potra poika.

[Tsinnia]

Raakku, sinuna jatkaisin samalla tavalla uuhesta kiinnipitämällä. Tod.näk. uuhi antaa karitsoiden juoda kohta (viikon - parin päästä) ilman kiinnipitämistä.
Jos jaksat sinnikkäästi tämän alkuajan, niin pääset paljon helpommalla myöhemmin kun karitsoilla on emona oma emä eikä ihminen + pullo.

[raakku]

Kiitos vastauksista.

Hyvä kuulla, että sinnikkyydellä emon itsenäinen karitsoiden ruokkiminen on saatu onnistumaan. Täytyy vaan sitkeästi olla emon tukena.

Riitta, tuo lääkitys hankalassa tapauksessa on hyvä ajatus. Ei vaan jostain syystä tullut silloin väsyneeseen mieleeni - eikä päivystävän eläinlääkärinkään. Tässä vaiheessa se varmaan on jo turhaa, emo kun syö ja märehtii ja näyttää muuten hyvinvoivalta (paitsi ei välitä lapsistaan).

Talvikki, tuo on käynyt mielessäni. Että olisiko kuitenkin niin, että tässä on sellainen tapaus, jolla ei ole äidinvaistoja. Vaikka lampaani ovat lemmikkejä, pitää minun silti tuntea vastuu siitä, etten ehdoin tahdoin jatka huonoa perimää. Mutta tietenkin toivon, että kyse olisi ensikertalaisen hämmennyksestä rankasta synnytyksestä. Vaikea asia. Ei varmaan auta muu kun seurata, miten tarina etenee - että suostuuko emo lopulta itsenäiseen lastensa hoivaamiseen.

Oletteko pitäneet tällaista erityistapausta normaalia pidempään omassa karsinassaan? Nyt kun ilmat taas lämpenevät ja synnytyksestä on jo pian viikko, tekisi mieli päästää emo katraineen muiden kanssa kirmaamaan laitumelle.

[Kaisa]

Näin mututuntumalla sanoisin ettei kannata päästää kun ei osoita mitään hoivaamista karitsoitaan kohtaan. Tuskin siellä laitumellakaan sitä tekisi ja karitsat saattaisivat päätyä haahuilemaan ympäriinsä "orpoina". Toisaalta muistan jonkun kertoneen, että laumaan pääsy voi myöskin herättää ne hoivavietit  .

[NUNNU]

Meillä kävi just niin, että laumaan päästyään rupesi pentujaan vahtimaan. Miusta kannattaa kokeilla, saahan sen eristyksiin uudestaan.

[Talvikki]

Mulla on yks uuhi, joka on tehnyt mulle kahtena vuotena erittäin hyvät uuhikaksoset, viime vuonna teki uuhen ja pässin, hylkäsi pässin, tänä vuonna teki uuhen ja kaks pässiä, hylkäsi molemmat pässit. Viiraakohan sillä? Sukupuolirasisti? Se ei tosiaan ollut kaunista katseltavaa, kun päätti, ettei poikiaan hoida. Tappomeininki. Onko kellään ollut tämmöstä? Oon vähän ihmeissäni ollut, viime vuoden pojasta aattelin, että siinä on jokin vika. Tosin pullolla kasvoi oikein hienoksi. Tämän vuoden pojista toinen kuoli vuorokauden vanhana, toinen on meiän Hannu, potra poika.

Mulla on kokemusta ja ei meno parane vaikka poikis miljoona kertaa.
Isabella, Ieva ja Ilona lähtee Polsoon kesäkuussa ja Irmeli sitten muun syyn takia.
Tulevaisuudessa jos ensikko hylkii se lähtee just eikä seuraavana vuonna.
Kyllä lampaita maailmassa riittää, niitä kilttejäkin 

[Pauliina]

Siis Talvikinkin uuhi hylkää vain toisen sukupuolen? Tämähän ei siis ollut edes ensikko vaan tosiaan on ennen tehnyt vaan tyttöjä ja nyt kun sattu nää pojat, niin kai se luulee, että ne pallit on sitte vialliset tai jotain? Poistoon se on menossa, kun nyt pari vuotta on mennyt sen kans per***lleen.

[Tartsi]

Sen mitä mä olen noita lampaitaa seurannut,niin kun poikineen päästää muun lauman sekaan,se pitää omistaan huolta ja ajaa muut karitsat pois.Karitsatkin oppivat nopeasti,kenen huutoon reagoidaan ja ketä seurata.Eka tunti sitä voi olla vaikea seurata,kun emat lajittelevat karitsoita,mutta kyllä ne sen jaon saa selville.Tietenkin jos epäilee jotain ongelmaa,onhan niitä seurattava ja erottaa sitten,jos siltä näyttää.
Muutama poikinut näytti ekoina päivinä sairailta,epäilin jo ties mitä,mutta taisivat vain olla vähän kipeitä poikimisesta.Se meni kyllä nopeasti ohi,kun päästi muun lauman sekaan ja uuhilla oli muuta puuhaa kuin mököttää yksinään omassa karsinassa.
Kevään ainoa ensikko ei aluksi ymmärtänyt imetyksen ihmettä,mutta tuupin karitsat oikeaan suuntaan ja ihan hyvin se ne nyt hoitaa.

[sarkka75]

Kolmas kerta toden sanoo Meillä erittäin hienoja jälkeläisiä tehnyt uuhi, hylkäsi aina toisen, sukupuoleen katsomatta , mutta tänä vuonna hoiti mallikkaasti molemmat. En häirinnyt sitä synnytyksen aikaan, muuta kuin nostin karitsat sen eteen nuoltaviksi. En antanut ternejä enkä muuta häiriötä. Karitsat olivat reippaasti ylhäällä yrittämässä tissille, uuhi siinä niin sekaisin, ettei ehtinyt hylkäämään kumpaakaan, kun kummaltakin puolelta pommitettiin

[raakku]

Päästin emon nauttimaan kevään antimista lastensa kera. Aluksi emo oli kuin lapsia ei olisi olemassakaan, pysytteli mahdollisimman kaukana niistä. Muut emot pitivät huolta omistaan ja tämä erilainen äiti vain rouskutti ruohoa.

Jossain vaiheessa sinnikkäin karitsa yritti taas tissille ja kas! Emo antoi sen imeä! Näin emon imettävän vielä myöhemminkin tätä onnekasta, mutta muut se tyrkki pois. Tämä on ensimmäinen lähentyminen lapsiin. Karitsa onnekas oli hämillään tästä suosionosoituksesta, väisteli emoa, koska oli tottunut saamaan töytäisyn. Olisihan se helpotus, jos edes yhden kelpuuttaisi lapsekseen.