Olen edelleen noviisi ja nöyrä oppimimaan lampaiden kanssa elämistä. Karitsointia ei suunniteltu, mutta "työtapaturma" johti toiseen, sahasta katkesi terä-, työmaa jäi välitilaan, > Erkki meni yöretkelle likkojen puolelle 1.12 ja nyt meidän viime maaliskuussa syntynyt Milja on nyt tiineenä.
Mun laskujen mukaan la oli lauantaina. Ja lauantaista asti Milja on välillä puuhkinut, makaillut ja katsellut masuaan. Välillä se on ihan reipas ja pirteä, syö ja on niinkuin mikään ei olisi kummallisemmin.
Luen näitä lampolan tarinoita silmät soikeina, niistä on ollut valtava apu ymmärtää, hahmottaa ja vahvistua lampaiden kaverina elämistä.
Kieltämättä täältä on myös ymmärtänyt sen, ettei kaikki mene aina ihan niinkuin itse toivoisi, haluaisi tai edes osaamisesta huolimatta onnistuisi.
Mutta mistään en ole löytänyt tietoa kauanko tätä vaihetta voi oikeastaan kestää ennekuin on kestänyt liian kauan? Milja on pieni vielä itsekkin ja vaikka tiedän että luonto hoitaa niin silti olen kaikesta huolissani x100

Kuinka kauan on liian kauan?

Mitään limaa tms. sellaista ei ole näkynyt, eilen vielä vatsaan sai koskea, karitsan liikkeet masusta saattoi silminkin jo havaita. Tänä aamuna Milja on kavahtanut jos vatsaan tai peppuun koittaa koskea. Pitääkö / pystyykö tätä mitenkään edistämään? Milloin mun täytyy huolestua karitsoista, tai niiden asennoista?
Nämä maalaiset tässä live ympäristössä ovat ihania kun heiltä koittaa kysyä " Pirustako niistä ottaa selvää koska ne poikii..." oli eräänkin miehen kommentti..