|
shavia
|
 |
« Vastaus #2 : 04.04.11, 18:59 » |
|
Minulla oli kolme vuotta sitten vastaava tilanne. Olen tähän mennessä ostanut uuhia viidestä eri paikasta, ja kyllä niissä on ollut aika paljon eroja, vaikka ovatkin kaikki suomenlampaita. Ylivuotisia uuhia ostin kahdelta lopettavalta lampurilta, muut ovat olleet uuhikaritsoita.
Paras tilannehan olisi, jos pääsisi ostamaan joltain lopettavalta tilalta, jossa on hyviä 2-6 vuotiaita uuhia. Silloin voi saada niitä parhaita. On luonnollista, että jokainen jalostukseen panostava lampuri haluaa pitää kaikkein parhaat uuhet itsellään, mutta uuhikaritsoita ostaessa on mahdollisuus saada myös huippuyksilöitä, ja vastaavasti myös huonompia, niistä kun ei tiedä vielä.
Suomenlammas on harmasta yleisempi, joten sille on esim. helpompi löytää sopivia pässejä, mutta jos kokee alkuperäisrodun kasvatuksen tärkeäksi, niin harmas on siinä mielessä enemmän suojelun tarpeessa. Kummallekin kannattaa joka tapauksessa hakea alkuperäisrotutukea, se on ihan merkittävä summa.
Indekseissä periaatteena on, että 100 edustaa keskitasoa, ja vaihteluväli taitaa olla 60-140 (vai olikohan se 70-130) joka tapauksessa yli 120 indeksillä olevat on jo rotunsa huippuyksilöitä. 4 kk indeksi kuvaa karitsan kasvua 4 kk ikään mennessä, ja se yleensä ilmoitetaan, jos vain kaikki punnitukset on tehty. Lihakkuus- ja lihantuotantoindeksit kertovat vielä paremmin lihantuotanto-ominaisuuksista, mutta niitä ei aina ole saatavissa, joten itse vertailen lampaita lähinnä tuon 4 kk indeksin perusteella. Indeksin lisäksi on tärkeää katsoa, että rakenne on kunnossa (suora selkä, maha tai utareet ei roiku, säkä ei ole liian terävä, rungossa on tarpeeksi pituutta, syvyyttä ja leveyttä), koska rakenteesta indeksit eivät kerro mitään, kuten eivät myöskään emo-ominaisuuksista.
Villan laadussa on myös paljon eroja. Vaikka sillä ei muuten ole taloudellista merkitystä, mutta kerinnän helppouteen saattaa olla suurikin merkitys.
Voi myös pohtia, kuinka paljon aikoo itse panostaa karitsoinnissa avustamiseen ja karitsoiden lisäruokintaan. Lähinnä siinä mielessä, että jos ei itse aio niihin panostaa, ei välttämättä kannata ostaa uuhia sellaisesta katraasta, jossa karitsoinnit valvotaan tarkasti, avustetaan ja lisäruokitaan. On olemassa myös lampureita, jotka antavat emien karitsoida ja hoitaa karitsansa itse siihen mitenkään puuttumatta. Tällaisessa katraassa ovat parhaiten menestyneet ne uuhet, jotka eivät ihmisen apua kaipaakaan.
Muutenkin olen huomannut, että lampaiden rehunkäyttökyvyssä on suuria eroja. Alkukesän tuorerehulla joillakin on papanat vielä erillisiä, ja toisilta tulee vetelää, jossa kokonaisia jyviäkin seassa. Viimemainitut eivät siis käytä rehua kunnolla hyödykseen, eivätkä karitsat kasva hyvin. Uuhia valitessa voi siis tiedustella myös, minkälaiseen ruokintaan ne ovat tottuneet.
Huomioon otettavia asioita on siis tosi paljon. Hyviä ostopaikkoja ovat ainakin jalostuslampolat, mutta jostain pienemmästäkin lampolasta saattaa saada huippuhyviä, myös sellaisesta, joka ei kuulu tarkkailuun. Neuvoisin ostamaan uuhikaritsoita ja varautumaan siihen, että puolet niistä laittaa poistoon ja parhaat jättää. Tärkeintä on löytää hyvä pässi.
|
