Yöllinen valvotakeikka lampolaan

[orvokki]

Otetaanpa tällainen aihe - millaisia merkkejä seuraat kun käyt lampolassa yöllä valvomassa karitsointeja?
Jospa tulisi toisten vastauksista uusia vinkkejä itse kullekin?

Minä tyydyn pääosin katsomaan valvontakameraa yöllä, mutta jos yleensä äänettömässä lampolassa alkaa joku yksittäinen uuhi ynistä tai määkiä, pitää lähteä heti katsomaan, miksi se niin tekee. Syynä useimmiten on huutelu toisten vastasyntyneille karitsoille heti niiden aidan takana ja oma pian alkava synnytys. Tämän "äänimerkin" jälkeen ei yleensä mene pitkään, kun ponnistelu alkaa ja ensimmäinen karitsa voi olla maailmassa jo vartin päästä  

Tänä yönä yksi illalla syntyneistä kolmoskaritsoista huusi kuin hyeena, joten sitä piti lähteä katsomaan. Karitsat ovat alle 1 vrk ikäisiä, joten lämmitin terniä ja syötin tämän huutajan ja sen toisen sisaren paremmin, kolmas oli tissillä ja sille en antanut juuri mitään. Huomenna antaisin vastaavassa tilanteessa jo vastikemaitoa, jos karitsa vaikuttaisi väsähtäneeltä  

Kello on nyt kolme, edellisen kerran nämä iltakaritsat saivat VARMASTI ruokaa puoliltaöin. Ellei muuta ilmene, seuraava tarkistus/tarvittaessa syöttökerta on klo 6. Sitä ennen vilkaisen kerran kameraa, missä mennään. Toiset, päivällä syntyneet kolmoset olivat kaikki pystyssä, eivät näyttäneet palelevilta ja vierailivat tissilläkin, niille en tehnyt mitään. Aamulla syntyneet karitsat "ajelin" harjan varren kanssa kiusaten ylös makoisilta uniltaan ja totesin, että uuhen maito maittaa ja hännät heiluu

Uuhet makoilivat, puhisivat ja kaikki märehtivät. Jos joku olisi tuskaisen oloinen, kuopisi voimakkaasti ja irvistelisi, jäisin seuraamaan tilannetta. Nyt ei näyttäisi olevan muuta meneillään, joten kävin vain nuorimpien karitsojen takia paikan päällä. Luultavasti ensiyönä teen samoin, vaikka kukaan ei karjuisikaan - eli nyt seuraan lähinnä uusimpien karitsojen virkeyttä ensimmäiset yöt ja päivät.  

Jos lampolassa olisi täysi meteli päällä - eli suunnilleen kaikki uuhet ja karitsat huutaisivat yhteen ääneen - silloin on luultavasti joku karitsoista pulassa -  aidan väärällä puolella, kiinni tai puristuksissa. Pikkukaritsan hätäinen ääni saa myös vasta odottelevat mammat vastaamaan ja silloin on mentävä heti auttamaan! Ellei sitten ole kauroja tulossa, silloin uuhet kyllä huutavat myös.... mutta se on sitten eri juttu...

[Talvikki]

Minä seurailen uuhieni käyttäytymistä eli tuleeko pöytään syömään viljansa,eristäytyykö laumasta omaan nurkkaan, kuopiiko maata ja onko vatsa laskeutunut.Sekin on hyvä merkki kun utareet pingottuu tosi pyöreiksi.
Nyt syntyneet karitsat on kaikki hiljaa eli emoilla on maitoa riittävästi.

Mulla ei ole valvontakameraa ja tosin en siihen täysin luottaisi.Itellä ei ole kokemusta mutta naapuri lypsykarjatilalla on kuollut useita vasikoita kamera laiton jälkeen.Kun kuikkaavat kameraan ja lehmä on ihan rauhallinen, vaikka on just poikimassa, sekun eläimenkin poltoissa on väli ja huonolla tuurilla just silloin kuikkaa kameran ruutuun ja eikun nukkumaan.
Toki kamera olisi ihana lisä omaan 2 navettaan, lampolaan ja kuttulaan/kanalaan 

[Elvsö]

Minä olen todella kokematon näissä asioissa, mutta kun tuon vanhemman uuhen laskettu aika oli lähellä niin silloin oli vain pakko rampata 24h navetassa kolmen tunnin välein (kun ei ole kameraa). Ja se kyllä auttoi minuakin huomioimaan erilaisia asioita; Uuhi ei huudellut pahemmin, mutta hengitys alkoi tihentyä loppua kohti. Toki tuli myös kuopiminen ja karsinan jatkuva kiertely ympäriinsä, mutta vasta aika loppuvaiheessa. Sitten aamuyöstä (klo 4) näin selkeästi supistukset niin seuraavan kerran menin katsomaan kahden tunnin päästä,seurailin uuhta viiteen asti. Seitsemän aikaan menin uudestaan ja silloin näin peräpäästä vuotavan liman, silloin en enää poistunut paikalta. Ja kahdeksalta sitten syntyikin jo ensimmäinen.

Minulle oli uutta se etten tiennyt mistä näkee tuleeko ensimmäisen jälkeen vielä muita. Sitten näin ulos tulevan ison pussin; luulin sitä jälkeisiksi (tyhmä kun olen), mutta soitin kuitenkin eräälle tuttavalle, joka kertoi että jokainen karitsa on omassa pussissaan (sieltä oli tulossa vielä lisää...) tunnin päästä syntyi seuraava, ja sitten seuraava jne. Yhteensä neljä. Selvisihän se lopulta minullekin miten jälkeiset erottaa; jälkeiset ei ole hajoava nestepussi vaan ikäänkuin veristä jänteikköä...vai miten se kuvailisi

Jokaisen karitsan synnyttyä varmistin että saavat henkeä; ettei ole kalvoja suun edessä ja alkoivatkin hetimiten ääntelemään. Viimeistä jouduin enemmän putsaamaan koska emä oli jo aika väsynyt eikä jaksanut kiinnostua suun putsaamisesta; onneksi olin paikalla koska se viimeinen onkin porukan ainoa pässi ja isoin kaikista

Kaksi ensimmäistä olivat kaikkein pienimpiä ja karitsat tuli niin yhteen putkeen etten tajunnut laittaa ensimmäisiä tissille, joten nyt ovat edelleen (reilu vuorokauden ikäisenä) aika ruipeloita ja olen antanut niille lisämaitoa.

[Talvikki]

Hyvä merkki karitsoivalla uuhella on maa kuopiminen, meilläkin ovat nuolleet syntynyttä karitsaa ja välillä kuopineet maata eli supistuksia tuntunut.Kun kaikki on maailmassa uuhi rauhoittuu nuolemaan lapsiaan ahkerasti, ilman taukoja.

[orvokki]

Minä tyydyn pääosin katsomaan valvontakameraa yöllä, mutta jos yleensä äänettömässä lampolassa alkaa joku yksittäinen uuhi ynistä tai määkiä, pitää lähteä heti katsomaan, miksi se niin tekee. Syynä useimmiten on huutelu toisten vastasyntyneille karitsoille heti niiden aidan takana ja oma pian alkava synnytys. Tämän "äänimerkin" jälkeen ei yleensä mene pitkään, kun ponnistelu alkaa ja ensimmäinen karitsa voi olla maailmassa jo vartin päästä  haha

Eipä sääntöä ilman poikkeusta. Juuri nyt lampolassa määkii kovasti sl-uuhi, jonka karitsoinnin arvelimme alkaneen ääntelystä päätellen. Siirsimme sen yksittäiskarsinaan ja siellä se vaan innostui lisää, alkoi nuolla naapurin karitsoita ja määki ja kuopi. Sitten hetken päästä ajattelin kurkistaa, onko vesipäätä näkyvissä jo. Ei ollut, ei edes peräpää turvoksissa, maidosta utareissa nyt puhumattakaan. Eli ei ole aika ehkä lähelläkään vielä, ellei nyt sitten "käynnisty" innokkaan nuolemisen ja ääntelyn vaikutuksesta. Toisaalta jos karitsat ja uuhen synnytyskanava eivät ole kunnolla vielä "valmiit", siitä ei ehkä hyvää seuraa. Siirsimme uuhen kauemmas vastasyntyneistä ja toivomme, että se rauhoittuu....  

En tiedä, mistä uuhi sai "kimmokkeen" alkaa ääntelynsä, mutta ihan ekaksi meidän olisi pitänyt kurkata hännän alle, ennenkuin viemme sitä vastasyntyneiden viereen huutelemaan. No periaatteessa karitsat ovat aidan takana joka tapauksessa, mutta nyt ne olivat ihan lähellä. Toivottasti tämä odottelu jatkuun normaalisti loppuun asti ja synnytys käynnistyy oikealla tavalla, sitten kun aika on! Nyt ei vielä näyttäisi siltä.

Onko teillä muilla kokemuksia, tuleeko ongelmia ko. tilanteessa?


.... jatkuu....

Lähdin sisälle enkä jäänyt valvomaan, kun tilanne ei näyttänyt olevan päällä. Uuhi oli asiasta ihan toista mieltä ja tempaisi vajaan tunnin sisällä siitä, kun olin veikannut menevän vielä useita päiviä, kaksi karitsaa helpohkosti maailmaan! Taidan nyt viimeistään lakata "ennustamasta" yhtään mitään 

Eli tästä voin ainakin päätellä sen, että vaikka yleensä hännän alta voi nähdä, että "kohta tapahtuu" niin ei likikään aina. Joillain uuhilla paikat ja utareet ovat turvoksissa viikkotolkulla etukäteen, toisilla ei edes puolta tuntia ennen. Onneksi maitoakin näyttäisi jo hieman tulevan!  Uuhen urahtelu eli äänimerkki oli tässä sittenkin se, mihin saattoi luottaa...



 

[orvokki]

Seuraavan yön kuulumisia: Eilen oli aktiivipäivä karitsoinnissa ja puuhaa riitti koko perheelle.

Suomenlammasuuhilla on nyt neljät kolmoset, vähältä piti ettei yksiä nelosiakin. Lasten ja äidin suureksi harmiksi tämän kolmantena syntyneen ressun napanuora oli ilmeisti katkennut jo sisällä, oli täysin eloton syntyessään, ei auttanut vaikka tehtiin mitä!

Saman pesueen kakkonen aiheutti myös sydämentykytyksiä. Jos takajalat kantoivat, etujalat eivät tai päinvastoin, hetken päästä lämmitimme karitsaa useaan otteeseen, kun meinasi aivan hyytyä käsiin. Jossain vaiheessa näytti jo olevan tajuton, imutehoa ei ollut ollenkaan ja varoitin lapsia, että tämä ei ehkä pääty hyvin. Kaikkea oli tehty, mutta mikään ei tuntunut toimivan.

Tyttönen kuitenkin virkistyi iltaa kohden, uuhi huoli hoidetun lapsensa takaisin pesueeseen ja illalla 21.00 lapset kävivät syöttämässä ruiskulla hieman varmuuden vuoksi-maitoa kolmikolle. Nyt kello on 01.00 ja imutehot olivat kaikilla kolmella loistavat ja jalat kantavat, suut lämpimät. Vaikka ulkona paukkuu yli 10 asteen pakkanen ja lampolassa ei paljon nollan yläpuolella liene, lämpölampun alla ei näkynyt palelevia köyryselkiä - energiat siis kaikilla kahdellatoista kolmoskaritsalla kunnossa! Kunhan tästä alkaa unettaa, taidan käydä uudelleen vasta 4-5 korvilla, ellei muuta ilmene...

Aamuun on vielä pitkä aika, joten lisäsin imettävien äitien vesiä, nesteestä ei nyt saa tulla pulaa. Kaikki tuoreimmat karitsat olivat joko pystyssä korvat tarkkana tai syömässä, ihan hyvä tilanne siis. Meillä palaa valot kameroiden vuoksi yötä päivää lampolassa, joten sielläkin valvotaan. Kyllä tässä itsellekin uni jo maittaisikin!