Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että töistä tullessani illalla isäntä sanoi, että yksi uuhista on poikinut ja kolmesta yksi elossa. Ensimmäisenä syntynyt eloon, toiset ulos tullessaan kuolleet. Kävin vielä katsastamassa tilanteen ja totesin, että vielä siellä jotain on sisälläkin, kun sisuskaluissa tuntuu joku möykky, jolla on selkäranka... Ja nelonenkin sieltä kuolleena tuli, kun kaivoin jalat esiin.
Pitäisiköhän aloittelevan harrastelijalampurin tästä päätellä, että kuolivat hapenpuutteeseen, kun sotkeutuivat toisiinsa... Muuten isokokoisia (2,5-3kg kaikki, eloon jäänyt oli pienin) ja hyvännäköisiä kaikki, eikä silmät sameat, eli ei useampaa päivää kuitenkaan kuolleena ole olleet sisällä. Siippa sanoi poikimisen alkaneen jo aamuvarhaisella, eli kyllähän tuo rupeama yli puoli vuorokautta oli kestänytkin. Pelkäsin uuhen poikimahalvausta, kun oli niin vaisun oloinen, mutta oli ilmeisesti kuitenkin vain väsynyt, kun piristyi nopeasti procol-tujauksella.
Mietinkin, onko noiden kolmosten ja nelosten kanssa miten yleistä ongelmat karitsoinnissa? Tämä on joskus onnistunut poikimaan kesällä "salaa" laitumelle kolmoset täysin ongelmitta ja hoitanut ne hyvin, mutta sisälle poikiessa kolmesta tahtoo aina jäädä joku heikommalle - ainakin jos joku on eri värinen kun toiset. Rasistikin?
Miten nämä pitäisi saada onnistumaan? Toiset on tehneet sen passelin pari karitsaa tälle vuodelle ja yksi vain yhden. Kuulemma pitäisi optimaalisella ruokinnalla pystyä vaikuttamaan karitsamäärään, mutta ei näy minulta onnistuvan...