vastuullisuutta ammattilampureille!

[maunu_muori]

tässä olen pitkästä aikaa kattellut noita "nuorten" haaveiluja, että jos vaikka lammastalous olis se juttu,.... osin kun ne on niin ihanan söpöjä..

ihan varmasti jokainen ammattilainen, joka tällä palstalla on kirjoittanut tietää, ettei siitä ole elinkeinoksi yhdellekään, joka ostaa mummonmökin ja pienen alun jostain.

mielestäni maximovesin kokemukset kaikista niistä haaveiluista mitä ....oli.. pitäisi olla sellainen esimerkki, ettei kenenkään teidän ammatissa olevien pitäisi tukea sellaista toimintaa.

Yleensä sellaisesta.. en nyt viitsi sanoa(ei yllä mainittu) , kenen uuhia meille lopulta siunaantui, ei seuraa muuta kuin inhimillistä kärsimystä, loppuunpalamista ja ero ihmissuhteessa. Asianomainen kyllä tietää, kun olen joskus kertonut niistä kiertolaisista, että kuinka voivat.

Mie perään sitä vastuullisuutta haaveitten ruokkimisessa, KUN kannattavuus on sitä, mitä on, näillä lihantarkastuspalkkioilla.

Oman ammattikuntanne etiikkaan pitäisi: sen sijaan, että myytte muutaman "hyvän" ,oli se sitten villa tai erikoinen sukutausta tai jotain muuta yhtä houkuttelevaa... lambimainosta".... elikon, jollekin unelmissa olevalle kesälampaiden pitäjälle, kunhan on rekisteröitynyt, ettei tuu ongelmaa siirrossa, ja joka ei osaa laskea, eikä käsitä, sitä vastuuta ja kustannusta, mitä pihaelikoitten kanssa vääjäämättä tulee, ....KORJATA ja oikaista, että ei saa haaveilla jostain, mikä ei ole mahdollista.... nykyaikana.

Pitää olla suora, jossa sanotaan heti, että näillä ei elä ilman ISOA katrasta ja PELTOTUKIA, joita ei saa noin vain, ja varsinkaan jos käyt jossain tilan ulkopuolella töissä

, ja  pitäisi miettiä sitä, että niiden karitsoiden kanssa seuraa sitten, tosi kovia henkisiä juttuja, osin täysin, miten sen sanois kiltisti, ei niin raaoille, kuin jotkut: en mie raaski, tai onko oikein ja miten voin , apua eikö kellenkään kelpaa...kysäreitä, ja suoraan sanottuna oon nähny, että monesta on tullut ympärivuotinen "lampuri" osin ilman sen parempaa ymmärrystä ..(nyt en tarjoita itteeni.. mie osaan päästä näistä eroon tavalla, jos toisella, halutessani, vaikka lähettämällä kaikki honkajoelle)

IHAN PIEN PYYNTÖ, älkää myykö niitä ihania vuonia kellenkään, joka ei niitä pysty syksyllä hävittään, meille ei mahu enään "nää ei ookkaan niin helppoja hävittää , lapsetkin on niin kiintyneitä, kärsivät, eikö kukaan huoli meidän erikoissuper plus ihanuutta , juttuja"!..

suomalainen lammastalous ei tälläistä mainosta keltaisessa pörssissä tarvii...luulen.. syksysin

[tumpelo]

Kiitos muori,

totta puhut, eli asiaa.
"Harrastuksena" tämä olisi mukavaa, MUTTA kun siitä tarvitsisi saada leipä itselle ja koko perheelle, silloin tämä  kovaa työtä, ihanuus välillä kaukana. "Raavalta" mieheltä ei ole itku kaukana ollut kun koneet hajoo ja toisaalta miettii millä maksaa korot/lyhennykset/laskut. Mutta kaikesta on selvitty.
Nyt mennään näin ja toisaalta ollaan elämäntapa intiaaneja. Homma ruvennut rullaamaan, vastoinkäymisetkin kuuluu asiaan, tulevaisuudesta en tiedä varmuutta, mutta nyt näyttää mukavalta (jos karitsointi menee hyvin tai ei tarvita eläinlääkäriä tai koneet pysyy ehjänä yms.).
Toisaalta voin suositella jos ei pelkää kovaa ja ankaraa arkea. Todellakin, alkuun ihanuus ja leikki kaukana.

Miettii

-tumpelo-

[OttoM]

oon selkeesti ollu tuo nuori haaveilija.. kun alotin oli 25 uuhta ja ikää 22 vuotta

[maunu_muori]

ja siitä on se 25 vuotta aikaa ja ei ollut vielä eviran uusimpii säädöksii luulen! eiks jeh. sillon vielä "kannatti" 5 katturan lypsytilakin  ..  jos ei ollut lainaa.. no ehkä tosta kuitenkin on 30 vuotta , jos nuoruudesta muistan oikein , ainakin, jos oli vähänkään hakintahakkuuta metässä... mie oon siis kaupunkikakara, mut ollut kaikki kesät maalla

[Milkkis]

Kiitos muori taas kerran suorista sanoistas. Oon sun kanssas täysin samaa mieltä ja tämä asia koskee monia muitakin elukoita ja niiden hankkimisia. Aina pitäis olla realiteetit selvillä eikä mennä tunne pohjalta.
Seurasin pari vuotta sitten yhden tuttuni villejä suunnitelmia "maalle muutosta ja sen ihanuudesta". Piti ottaa miehen sukutila haltuun, hävittää sieltä sillä hetkellä olevat kantturat ja tosta noin vaan muuttaa navetta sikalaksi :rolleyes:Pari kuukautta meni ja siat oli muuttunu lampaiksi haavekuvissa. Lampaista kun saa kuulemma paremmin tukia ym ym. Hän itse kuulemma olis hoitanu elukat ja käyny vielä muualla töissä Realiteetit oli pikkasen hukassa, ja kun sanoin suoraan mielipiteeni että kannattaako ihmisen jolla ei ole aikasemmin ollut muuta kun pari koiraa edes haaveilla tollasesta niin suuttuhan se.
Samainen kaveri erosi miehestään parin vuoden naimisissa olon ja kolmen vuoden yhdessä olon jälkeen vuoden vaihteessa. Kauhulla vaan ajattelen että jos siellä olis sen miehen vanhemmat todella suostunu sillon jo suorittaan sukupolven vaihdoksen niin tattis olis pikkasen pissaset paikat nyt
Onneksi itse kuulun vaan näihin harrastajiin ja haaveet elukoista tulevista tuloista on karissu jo aika päiviä sitten :lol:Pikkuhiljaa ollaan opeteltu teurastus ym juttuja ja kotieläinpiha on tarkotus avata kesällä mutta hyvin matalalla profiililla mennään, onneksi ne varsinaiset tulot tulee muualta

[dolly]

"IHAN PIEN PYYNTÖ, älkää myykö niitä ihania vuonia kellenkään, joka ei niitä pysty syksyllä hävittään, meille ei mahu enään silmänisku "nää ei ookkaan niin helppoja hävittää , lapsetkin on niin kiintyneitä, kärsivät, eikö kukaan huoli meidän erikoissuper plus ihanuutta , juttuja"!.."

Juu minä ostin juuri edellämainittuja kahdeksan kappaletta viime syksynä. Myyjät tiesivät, että teuraaksi menevät. Olivat vain tyytyväisiä kun pääsivät kesälemmikeistään eroon. Lihojen ostaja oli valmiina, mutta teurastajaa ei ihan heti saatukaan. Vaikka sain lampaat naurettavan halvalla, laskin niitä pari kuukautta syöttäneenä ja huonon bisnesvainun omaavana jääneeni muutaman kympin tappiolle. Mutta oppirahat täytyy maksaa, ja kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen, lukuunottamatta "lämmintä" vastaanottoa tällä foorumilla.

Ehkäpä otan ensi syksynä uusiksi. Teurastaja lupasi tulla toistekin ja aion sitten pitää kilohinnan korkealla . Lihojen ostajat soittelivat vielä perään ja kehuivat lihan maasta taivaisiin. Lisäksi ostajat olivat tyytyväisiä siihen kun lampaat olivat niin puhtaita.

[marjojk]

Kilohinta pitää olla kunnollinen,sen verran harvinaista herkkua ja puhtaista lampaista tulee hienot taljat.

[OttoM]

ja siitä on se 25 vuotta aikaa ja ei ollut vielä eviran uusimpii säädöksii luulen! eiks jeh. sillon vielä "kannatti" 5 katturan lypsytilakin  ..  jos ei ollut lainaa.. no ehkä tosta kuitenkin on 30 vuotta , jos nuoruudesta muistan oikein , ainakin, jos oli vähänkään hakintahakkuuta metässä... mie oon siis kaupunkikakara, mut ollut kaikki kesät maalla

6 vuotta  tosin nyt on asiat toisin, mutta silti onnellinen..

[Petri]

"IHAN PIEN PYYNTÖ, älkää myykö niitä ihania vuonia kellenkään, joka ei niitä pysty syksyllä hävittään, meille ei mahu enään silmänisku "nää ei ookkaan niin helppoja hävittää , lapsetkin on niin kiintyneitä, kärsivät, eikö kukaan huoli meidän erikoissuper plus ihanuutta , juttuja"!.."

Juu minä ostin juuri edellämainittuja kahdeksan kappaletta viime syksynä. Myyjät tiesivät, että teuraaksi menevät. Olivat vain tyytyväisiä kun pääsivät kesälemmikeistään eroon. Lihojen ostaja oli valmiina, mutta teurastajaa ei ihan heti saatukaan. Vaikka sain lampaat naurettavan halvalla, laskin niitä pari kuukautta syöttäneenä ja huonon bisnesvainun omaavana jääneeni muutaman kympin tappiolle. Mutta oppirahat täytyy maksaa, ja kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen, lukuunottamatta "lämmintä" vastaanottoa tällä foorumilla.

Ehkäpä otan ensi syksynä uusiksi. Teurastaja lupasi tulla toistekin ja aion sitten pitää kilohinnan korkealla . Lihojen ostajat soittelivat vielä perään ja kehuivat lihan maasta taivaisiin. Lisäksi ostajat olivat tyytyväisiä siihen kun lampaat olivat niin puhtaita.

Tuo Muorin vuodatushan ei koskekaan Sinua, tilasit teurastajan ja sitä rataa.

Kyllä ymmärrän tuota Muorin kommentointia aikas pitkälle. Yhdellä sun toisella tässä meidänkin kylällä on ollut kesälampaita (tai naapurilla on ollut) ja kuulemma ovat olleen karkailevaa sorttia. Nyt kun repii vitikosta niitä vanhoja aitoja pois, niin ymmärtää kyllä: postimerkin kokoisella alueella kuvitellaan lampaiden elävän, "vaatimattomia elämiä". Meillä on kohta puolet kylän joutopelloista käytössä ja niille postimerkkitilkuille ei vielä kun maksusta. Ja muutamista "keikoista" ollaan kieltäydytty, kun ei viitsi puolta päivää aitatyötä tehdä parin päivän laidunnusta varten.

Petri

[rekku]

Ja muutamista "keikoista" ollaan kieltäydytty, kun ei viitsi puolta päivää aitatyötä tehdä parin päivän laidunnusta varten.

heh - näissä tilanteissa pitäisi yrittää muistaa, että asiakas maksaa...toki sen hinnan saaminen aitaustyölle voi olla oma hankkeensa...mutta voihan se asiakas maksaa senkin (ja siis tämä ihan puolittain huumorilla heitettynä, kerorn sen heti, jos vaikka joku tosikko lukee).

[dolly]

Kommentoin Muoria juuri siksi, kun oma kokemukseni on myös se, että ihmiset ovat syksyllä ihmeissään, mihin lampaat pannaan. Siksi myivät minulle ihan innoissaan. Sana kulki ja ihmiset soittivat minulle "olet kuulema ostamassa lampaita".

Kotieläinpihaa pitävä ystäväni "vuokrasi" lampaita kesäksi tässä jokunen vuosi sitten. Hän otti vuokramaksua lampaan myyntihinnan verran. Syksyllä hän sai lampaat takaisin. Asiakas sai kyllä pitää lampaan lopullisestikin, jos halusi. Tämä oli aikana ennen pakollisia korvamerkkejä yms.

[Tartsi]

Mä olen todennut,että kanojen kanssa touhutessa on parempi myydä vain kanoja...ei pikkutipuja = puolet kukkoja.

[Wilhelmina]

Tänä päivänä ei edes iso tilakoko takaa kannattavuutta. Ely:n tukiasioista päättävän ihmisen kanssa juttelin, niin hän sanoi, että ei investoinneilla ja laajennuksilla välttämättä nosteta kannattavuutta yhtään. Sama raha jää viivan alle, mutta vaan paljon isommalla työllä ja murheella.


Itse ollaan valittu toinen tie. Pienillä investoinneilla ja tämän päivän mittapuulla pientilalla mennään ja vanhan puoleisella pienellä konekannalla. Pienillä menoilla pysyy pinnalla, vaikka tulot eivät olisi suuret. Mutta asenne täytyy olla sitten kohdillaan ja hyväksyä materiaalisesti niukempi elämä.
 Itse olen enempi elämäntapaihminen. Sen verta kun tietanaan, että saan pakolliset menot maksuun
 Me ei olla käyty etelänmatkoilla, eikä oikein muillakaan matkoilla, hankintoja mietitään ja mitään turhaa ei juurikaan hankita. Ruokakin on pitkälle peruskamaa. Mutta en vaihtais hyväpalkkaiseen uraohjuselämään.

 Mutta rikkautta elämään tuo muut asiat kuin materia. Nautin siitä, kun valjastan hevosen ja lähden reellä heinän hakuun. Siinä suttaantuu aikaa, mutta tahti on se mihin ihminen on aikojen alussa luotu. Työt saavat ottaa sen aikaa, kun ne ottavat.  

Niin, hyvää elämää ei voi ostaa. Kannattaa meittiä mitä elämältää haluaa ja elää sen mukaan. Tällä hetkellä maatalous on ajettu aika tiukoille ja haaveilulla ei kuitenkaan elä. Sen verta pitää tulosta tulla, että elämä ei kaadu ja saa pakolliset maksut hoidettua.

Palanen mun talvipäivää

http://img141.imageshack.us/img141/5439/talvi2010007.jpg

[lilja-hillevi]

Kyllä mää kans ihmettelen kun menen isoon kaupunkiin että mihin niillä ihmisillä on kiire??? Vauhtia on kuin pikamatkanjuoksijalla ja toisista välittämättä naama mykkyrällä kiidetään johonkin...

[harjoittelija]

Wilhelmina, kuulostaa mahtavalle! Luulen että olen osaksi syyllinen maunu-muorin kommenttiin. Haaveilla ei elä, mutta ilman haaveita ei ole elämää. Täällä taitaa olla paljon lapsiperheiden äitejä, ette kai toivo lapsillenne haaveetonta elämää? Tämä ei tarkoita, että sulkisi silmänsä tosiasioilta, olen pitkästi samaa mieltä myös maunu_muorin kanssa. Ja toistan sen minkä sanoin toisessa ketjussa, hiukan toisin sanoin: köyhän on aloitettava pienestä. En näe sille vaihtoehtoja, ellei halua/saa isoa pankkilainaa. Lottovoiton odottelu se taas olisi tosi surullista. Ja haaveiden hautaaminen vielä surullisempaa. Materia tuo joillekin ihmisille onnea, se heille suotakoon, itse arvostan muita asioita.

Wilhelminan talvipäivä näyttää kauniilta  

Muoks.
korjattu kirjoitusvirhe.

JA unohtui itse asia koko viestistä: toivon että vastuulliset lampurit myy lampaita vastuullisille ihmisille, olivat nämä ihmiset maatalousyrittäjiä tai ei. En ymmärrä miksei harrastaja pystyisi pitämään lampaistaan yhtä hyvää huolta kuin asiaan vihkiytynyt yrittäjä. (Ja tässä se myyjän vastuullisuus, ehkä lampaita (tai muitakaan eläimiä) ei kannata myydä ihmiselle jolla muutenkin ns. tuhat ja yksi rautaa tulessa)