Mun mielestä ei ainakaan suomenlampaan kasvattajien kannata katella mitään amerikkalaisia tai kanadalaisia tilastoja siitä mikä on lampaiden kivennäistarve ja mikä pitää olla fosforin ja kalkin suhde esim tunnutusaikana. Pitää koko ajan muistaa ettei noiden lampaiden tarkoitus.. siis lihiksien siellä tehotuotantomaissa, ole ollenkaan tarkoitus tuottaa maitoa 3-6 karitsalle(hormooneille ei luojan kiitos vielä oo keksitty mitään lääkitystä, kait), joka taas on puhtaalla suomenlampaalla ihan mahdollista. Lisäksi meillä on moreenipitoisia maita, tai happamia suosta raivattuja peltoja, joissa ei ole sama tilanne kuin joissain muissa maissa. Esim. lammashertan P/Ca suhde on sellainen, että se kelpaa tunnutuksen aikana sellaisenaan, kunhan pikku hetken ennen poikimista siihen sekoittaa ruokintakalkkia.
Tälläin mua opasti elikkolääkör jolla oli kotipaikalla lammaksii
Ihan vaan pienestä kokemuksesta, nää isompia vuonueita tekevät vähän vanhemmat uuhet voi olla alttiina poikimahalvaukselle ja siinä kait on oleellista, että toi suhde on oikea , joka tuotantovaiheessa.. luulen, ja siks sitä pitää ite osata muutella, kun ei oo kuin tuo yksi kivennäinen lammaksille... eli imetysaikana pitäis olla 1 kauha ruokintakalkkii ja 1,5-2 lammashertaa, mut että toi määrä tunnutuksen alussa olis just oikein.
Lehmille on erikseen tehty vaiheiden ja LAIDUNKAUDEN kivennäiset, kun niillä on tarkoitus estää maitohirmujen halvaantumiset, jotka johtuu siitä kivennäisainetasapainon sekoilemisesta.. lammaksii suomessa on vaan niin vähän, ettei niille ole vastaavaa, vaan pitää ite laskee millon pitää laittaa kivennäiseen lisämangneesiumia ja kalkkia
Noi putelit, joilla sitten yritetään mokaa korjata, on muuten pikkaisen tyyriinpiä, kuin se ruokintakalkkisäkki
Halvauksen vuoksi lopetetut emät vievät helposti kannattavuuden koko katraalta, kun pitää turvautua sen jälkeen korvikkeisiin
ja varautua tukiongelmiin.
Suosittelisin näitäkin miettimään, ja sitä, että mistä löytää tukiuuhet sitten kesän alussa, laskentapäivänä... ihan ystävällinen kommetti, kun ei oo mun ammatti ollenkaan, mut lukihäröstä huolimatta ymmärrän kuitenkin jotain tekstiä
!
Aika usein ottaa pattiin, että mihin pee rakoon meijän elintarviketuotannon omavaraisuus yritetään tunkee, jos minkäkin säädöksen takia.. kuka ruokkii sen kaartin siellä kehä kolmosen sisässä, jos tulis hätä.. luulen että tiiän mikä oli tilanne sillon 30-40 luvun vaihteessa(suku näki siellä sillon nälkää, nääs, vanhemmat ja isovanhemmat ja isomummu) ja silloin maaseudulla asui 80 % väestöstä, nyt siellä kolmosen sisässä asuu uusavuttomii jo yksistään yli 20%...ja elintarviketuotannosta kohta huolehtii vaan 10%, kun sitkeet sissit maalta hävii multiin...
mitähän tapahtuis jos jostain syystä ei onnistuis laiva tai lentokuljetukset
.. ihan vaikka jonkun kansainvälisen kriisin vuoksi tai sähkönjakelun prakaamisen ... tai tietoliikennehäiriöiden-- jopa lypsy ja lehmien ruokinta on tässä suhteessa nykyään aika haavottuvainen.. kun kaikki riippuu sähköstä ja tietokoneista.. luulen, että vuos 2010 ja vuodenvaiheteen jälkeiset sähkökatkot jo kerto jotain.. mut entäs jos ei saiskaan agrigaatteinhin polttonestettä
... kolmeen kuukauteen esim. mitens teillä on hoidettu niinkin akuutti tarve elikoille, kun vesihuolto ? Tää muuten koskee meitä puuhastelijoitakin... entäs jos olisit viikon ilman vettä?? ostatko kaupasta, myös elikoilles pullotettuu, vai onko joku varasuunnitelma...mie hain nääs jouluaattona aika paljon vettä tuolta 50 km päästä, kun putket meni jäähän
