Kuulostaisi samalle, kun mitä meillä oli kerran kolmoskileillä. Silloin meillä oli muutenkin jodin puutetta ja monia kilejä meni siihen. Sain tietää vasta jälkeen päin mikä oli vialla. Emille olisi pitänyt antaa lisäjodia, osan kileistä kerkesimmekin pelastamaan emien jodikuurilla.
Näistä kolmosista 1 oli kuollut kohtuun jossain vaiheessa ja 2 syntyi elävinä. Kaikilla oli ylipitkä alaleuka ja muutenkin ne muistutti enemmän aasin ja jäniksen risteytyksiä kuin kilejä.. Pukkikilillä se oli vielä hiukka vino ja kieli roikkui poskella. Söi kuitenkin jotenkuten, mutta kuoli sitten parin päivän ikäisenä. Maha oli ilmeisesti jotenkin epämuodostunut.. Yksi kuttukili jäi eloon ja sillä myös oli pitkä alaleuka, mutta pystyi syömään ja oli erittäin pirteä. Se kasvoi aikuiseksi (7 v.) ja alaleukakin lyheni ajan kanssa ihan normaaliksi. Tosin koskaan se ei kiimaan tullut ja kuvitteli muutenkin olevansa pukki :

Emä oli nupo, tehnyt aiemmin yhden terveen kuttukilin. Nämä kolmoset jäi sen viimeisiksi kileiksi, koska ei tullut enää kantavaksi. Kiimassa kyllä oli silloin tällöin harvakseltaan, mutta ilmeisesti se oli sen verran kranttu pukkien suhteen tai sitten siinä oli jotain "vikaa" ettei tullut kantavaksi :-\ Isänä ainakin PITI olla sarvellisten vanhempien sarvellinen pukki!