Mistä tietää, että synnytys on loppu?

[lantsari]

Paljon on kommentointia ja mielipiteitä meidän ikävä tapahtuma herättänyt.
Lyhyesti haluan asiaa vielä viimeisen kerran kommentoida ja kertoa.

Ensimmäinen karitsa syntyi noin klo 19-20 illalla, sen jälkeen emä oli hermostuneen oloinen, Eli kyllä mielestäni vaikutti siltä, että se on hermostunut, kuten tilannetta kuvailin myös neuvoja täältä kysyessäni..
Mutta ekan syntymän jlk.  tältä foorumilta saamieni neuvojen tai kommenttien mukaan, kun lisää ei alkanut kuulua, kokeiltiin tuntuuko sisällä mitään  karitsaan viittaavaa.. eikä sillä matkalla tuntunut, ehkä se todellakin oli liian lyhyesti kokeiltu, (eli miehen puoleen käsivartta) ja lisähuomautukseksi, mies on kyllä ollut vasikkaakin vetämässä ...

Noh, sisällä ei tuntunut mitään ja myöskin tänne foorumille tulleiden kommenttien mukaan, että roippeet peräpäässä olisivat jälkeiset, noin viiden- kuuden tunnin kuluttua yöllä, tulin pois lampolasta ja torkahdin. Ja kun aamulla kuuden aikaan menin takaisin, oli siellä tämä kuollut karitsa..

Haluaisin nyt katkaista  jo tältä asialta siivet. En todellakaan ajatellut, että "luonto hoitaa" ja jättänyt emää "oman onnensa nojaan". Ja yritin tehdä kaiken voitavan, mitä vaan voi tai osaa ja keksii. Enkä soittanu pikkukana sinulle, kun ymmärsin, että olisit yötöissä, kuten itse sanoit, syy ei ollut missään kehtaamisessa.

Ja tietenkään en olisi halunnut kuollutta karitsaa, tuskin kukaan olisi halunnut. Meillä syntyi  8.7. toisen emän kaksi tervettä karitsaa ja tämän toisen 12.7. joista toinen jäi eloon.

Mielestäni on aika turhaa jälkeenpäin enää jaaritella, että olisi pitänyt tehdä niin tai näin.. Tapahtunut on tapahtunut, eikä sitä enää voi muuttaa, mutta tästä täytyy tietenkin ottaa opiksi ja jatkossa toimia toisella tavoin.

terveisin lantsari

[Tsinnia]

Kokeneiltakin lampureilta kuolee silloin tällöin karitsoita vaikka parhaansa tekisi.
Karitsan tai uuhen kuolema on aina surullista ja harmittaa tosi paljon.

Tälläisistä "kantapään kautta" tapauksista saa kuitenkin hyvää oppia seuraaviin karitsointeihin.
Sulla, lantsari, on oikea ja terve asenne tähän, koska tapahtunutta ei todellakaan voi enää muuttaa.
Hienoa on, että uuhi selvisi ja että sillä on myös karitsa hoidettavanaan.

[Jatta]

Komppaan Tsinniaa.
Koko ajan sitä toivoo aivan hulluna, ettei mikään menisi vikaan, että kaikki sujuisi kuin vettä vain. Mutta silloinhan sitä ei ikinä opi.
Onnea karitsoista, tosiaan onneksi uuhi ja toinen karitsa selvisi. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Karitsoiden kasvua ja touhuja on mukava seurata.

[Erkku]

Lantsari, oli hyvä että teit tälläisen selvennyksen kaikille tämän keskustelun lukeneille käyttäjille. Varmasti selvensi monien mietteitä  .

Mekin tehtiin virheitä, meiän uuhien karitsoinneissa. Kuitenkaan meillä ei ollut aiempia kokemuksia karitsoinneissa. Mutta nyt tuntuu siltä, että ensivuonna osataan paremmin auttaa niitä, kun on kokemustakin. Ja meilläkin noissa karitsoinneissa oli naapuri auttamassa, onneksi  Ja tietysti me soiteltiin joka vuorokauden aikaan tutulle lampurillekkin 

[SuviA]

Lantasari,
Puhuin yleisesti ja viestini ei ollut tarkoitettu sinulle yksinään. Ei ollut tarkoitus loukata.

Mutta jälkipuinnista olen eri mieltä.
Foorumit ovat ikäänkuin vertaistukiryhmiä.
Toisen menestys ja epäonni on meille kaikille opetuksena ja autamme toisiamme kertomalla sekä hyvät, että huonot kokemukset.

Ja nimenomaan muiden kommentoinnit ja neuvot auttavat muita jotka lukevat näitä ketjuja. Sinulle ne voi olla myöhässä tulevia, mutta ehkä jollekkin toiselle ajoissa.

Minäkin laitoin oman korvan taakse heti neuvon, että uuhta on kokeiltava reilusti ja syvältä 

[Xaus]

Mulla on takana (vasta) 6 synnytystä, eikä kertaakaan ole tarvinnut kokeilla sisältä. Uuhen käytös on selkeästi muuttunut sen viimeisen tulon jälkeen. En kokenut tarpeelliseksi kokeilla varmuuden vuoksi. Riskinsä tietenkin siinäkin, mutta niinhän kaikessa.

[lantsari]

Totta turiset SuviA.. kaikesta täytyy ottaa opiksi ja milläs muulla, kun kokemusten vaihdolla.. välillä kokemukset eivät ole iloisia.. niinkuin ei elämässä yleensäkään. Ja tämä tosiaankin oli meidän katraan ensimmäinen synnytys tai siis toinen. Nyt itse on yhtä kokemusta rikkaampi ja osaa seuraavan kerran auttaa ja seurailla emän käytöstä paremmin. Ja tosiaankin , seuraavan kerran kyllä kokeillaan ja kunnolla, jos ei ala emän olo helpottaa!

[SuviA]

 
Minä yritän lukea ja opiskellä näitä kaikkia ketjuja, vanhojakin. Ikivanhojakin 
Ja samalla lukea kirjaa ja toinenkin jo lainattu.
Ja nyt tuntuu, että Gretankin kirja rupee jo toisestä päästä unohtuun.
Joten on se hyvä, että täällä on mahollisuus kysästä, kun eri asiat on eri ihmisten muistissa.
Mutta ajattelin ostaa pari kirjaa omaksi ja laittaa vessaan 
Siellä on rauhaa (ei kylläkään edes siellä aina) ja aikaa lukea aina vaan alusta!!

[lantsari]

 
Mikä on Gretan kirja?

[Anastacia]

^^SuviA lukee luultavasti tätä kirjaa ...

 Greta Stenberg : Elämä lampaiden kanssa - lampaiden puolesta

[SuviA]

Jep!! Juuri sitä

[Petri]

Mulla on takana (vasta) 6 synnytystä, eikä kertaakaan ole tarvinnut kokeilla sisältä. Uuhen käytös on selkeästi muuttunut sen viimeisen tulon jälkeen. En kokenut tarpeelliseksi kokeilla varmuuden vuoksi. Riskinsä tietenkin siinäkin, mutta niinhän kaikessa.

Meillä ei koskaan kokeilla "varmuuden vuoksi". Ja karitsoja kuolee, sille ei voi mitään. Itsekin pitää pystyä nukkumaan välillä, karitsointiaikana ympärivuorokautinen jatkuva valvominen tuntuu sekin vähän hysteeriseltä.  Yliväsyneenä tekee hätäisiä päätöksiä. Ja aina se vanha neuvo, jotta "paras on hyvän pahin vihollinen".

Petri

[Xaus]

Nyt meillä synnytti viimeinen tälle vuodelle ja juuri kun sanoin, etten tarkista varmuuden vuoksi, niin nyt olisi pitänyt.  Uuhi karitsoi ekan pienen perätilakaritsan itse, rauhoittui ja nuoli. Tunnin verran seurasin niitä ja menin nukkumaan. Parin tunnin päästä oljilla oli kuollut pilkullinen karitsa vielä kalvoissa. Huoh.

[Petri]

Nyt meillä synnytti viimeinen tälle vuodelle ja juuri kun sanoin, etten tarkista varmuuden vuoksi, niin nyt olisi pitänyt.  Uuhi karitsoi ekan pienen perätilakaritsan itse, rauhoittui ja nuoli. Tunnin verran seurasin niitä ja menin nukkumaan. Parin tunnin päästä oljilla oli kuollut pilkullinen karitsa vielä kalvoissa. Huoh.

Joo, juuri luin teurastamolta tulleen palautteen poistouuhista ja niin meni yksi ruho hylkyyn. Oli kuollut, mätänemistilassa oleva karitsa sisällä. Tämä ongelmikko, joka otti utaretulehduksen jo ennen karitsointia. Mutta oli kantanut tätä ongelmaansa nyt jo viisi kuukautta ilman päällepäin näkyvää oireilua.

Aina voisi varmistaa vaikka mitä, mutta kaikki ei näköjään vaan ole mahdollista. Xaus: älä ota huonoa omaatuntoa tuosta, se on saattanut myös syntyä jo kuolleena. Tai sitten ei. Aika harvoin tässä elämässä pystyy täydelliseen suoritukseen.

Petri

[lantsari]

NO huhhuh  Mistähän tuonkin olisi sitten voinut aavistaa..?