Tämä kyseinen yksilö joka on kuvassa. Saamari kun juoksin hiki päässä pitkin pihaa!
Ainoa kerta kun olen juoksemalla saanut lampaan kiinni, on eka keväänä aitauksesta metsään karannut pässipoika. Kolmisen varttia siellä viimeisten lumipälvien seassa. Onneksi on vähän urheilupohjaa, muuten olisi kyllä jäänyt sinne. Eli: perässä juokseminen on suunnilleen epätoivoisin tapa koettaa lammasta kiinni, kyllä houkuttelu ja painostus ovat ainoita, joiden kanssa on jotain mahdollisuuksia.
Petri
PS. toissayönä klo 4.02 soi puhelin: Peräpohjolan poliisilaitoksesta ystävällisesti ilmoitettiin, että tässä valtatiellä on nähty iso lammastokka. Ei muuta kun vaatetta päälle ja tilannetta analysoimaan.
Mammat (n. 70 kpl) olivat lähteneet retkelle, olivat ehtineet jo noin kilometrin päähän valtatien ja rautatien yli. Onneksi se ehdottomasta helpoimmin käsiteltävä porukka. Toisen kerran jotain tällaista nelivuotisen uramme aikana. Tällä kertaa oma moka, ei tullut huomattua, että uudella laitumella olikin selvä silta muuten aitana toimivan valtaojan yli... Homma meni tosi hyvin, kaksistaan toimien olivat alkuperäisessä aitauksessaan jo 4.45.
