Hätä ei lue lakia.
Annoimme illalla kauroja karitsoineille emille. Neljä uuhta syö niitä keskenään kilpaillen kahdesta eri astiasta, jonne vielä karitsat haluavat työntää päitään, vaikka karitsakammarissa olisi tarjolla helpommin samoja herkkuja.
Yhtä-äkkiä huomaan yhden uuhista käyttäytyvän omituisesti - äänettömästi se puistelee päätään alaspäin ja liikkuu hermostuneesti ympäri karsinaa. Tiesin heti, että sillä meni kaurat "väärään kurkkuun". Puoliso oli lähellä rehukasalla heinätallin puolella, joten kiljaisuni "täällä yksi tukehtuu, tuo letku" kiiri onneksi kuuleville korville juuri silloin. Meillä on tällaisen tilanteen varalta aina sopiva pätkä letkua käden ulottuvilla... yhden uuhen olemme pelastaneet varmalta kohtalolta letkulla imemällä aiemmin.
Uuhi ei antanut sovinnolla kiinni, mutta henkikään ei juuri kulkenut. Viimein saimme sen näppeihimme ja yritimme selkään paukuttelemalla saada sille vauhtia yskimiseen. Nutellalla oli kuitenkin niin vähän ilmaa keuhkoissaan, että yskiminenkään ei oikein onnistunut. Työnsin puutarhaletkun n 60 cm pätkää suuhun ja yritin imeä moskia pois, juurikaan sen paremmin onnistumatta. Kokeilimme myös Heimlichin otetta, joka ehkä toimii lampaallakin.... ainakin vaikutti tehokkaammalta, kuin selkään taputtelu. Uuhi oli vielä jaloillaan.
Muistelin, että lähellä valvontahuoneessa saattaisi olla ohuempaakin kumiletkua, jollaisella kesällä ruokimme yhtä sairasta karitsaa nenä-mahaletkun tavoin. Sellainen n. 30 cm pituinen, ohut kirkas katetri löytyikin ihan paketista steriilinä. Sillä sain syntymään hyvän imun ja useita limaisia kauramoskakasoja omaan suuhuni
Lisäksi kaivoin sormin pois kaikki limat, mitä Nutellan suuhun saakka kertyi.
Pikkuhiljaa uuhi alkoi hengittää kakomatta nenän kautta pitäen päätään lähellä maata. Se varmasti tajusi, että pyrimme sitä auttamaan kovista otteista huolimatta ja antoi rapsutella itseään ja nuuhki minua naamasta. Tilanne rauhoittui ja Nutella kävi tarkistamassa, että kaura-astia oli varmasti tyhjä ja siirtyi sen jälkeen heinäkasalle syömään muiden joukkoon.
Käynnistin heti "jälkihoidon" eli soitin päivystävälle ell, mitä mieltä hän olisi lääkinnän tarpeesta. Sovimme yksissä tuumin, että emme odota todennäköistä kuumeen nousua ja mahdollista tulehdusta keuhkoissa vaan aloitamme heti ab-kuurin. Keuhkoista kuului lievää ylimääräistä krohinaa ja uuhi oli rauhallinen, kun ell kanssa sitä hoidimme ja piikitimme. Se kyllä selvästi tajusi, että hänen parhaakseen tässä nyt toimitaan, vaikka lääke kirveltääkin... puhdistin omat käsiin taiston tiimellyksessä tulleet haavat ja otin myös "sisäisesti" propolista (=mehiläisten oma antibiootti, hoitaa suolistoa ja ihovammoja) - olihan saanut mahaani ihan uutta lampaan bakteerikantaa entisten lisäksi
Letku oli täynnä reikiä Nutellan hampaiden jäljiltä...
Käpäisin nyt aamulla lampolassa ja Nutella näytti syövän rauhallisesti heinää Lolan kera omassa aitauksessaan. Toivottavasti jälkihankaluuksia ei tule, Nutella on ihanaisen Lola-karitsamme emä, Lolahan on esitelty Kuvia, kuvia -kohdassa ja kotisivuillamme kohdassa
http://www.lammastila.com/karitsakuvia/ . Ihan ehdottomasti haluamme pitää terveenä Nutellan, jotta se saisi meillä lisää yhtä hienoja karitsoita kuin Lola on! Jokaiselle vähän yskivälle tai kakovalle lampaalle ei siis tarvita ab-kuuria, mutta tällainen tosi läheltä piti tilanne vaatinee sellaisen. Emännänkin maha vähän kuplii, mutta eiköhän se siitä...
Pitäkäähän kanssamme peukkuja, että Nutella toipuu hyvin !
