Tänä aamuna mietittiin, että mites nuo jo tuoreen ruohon makuun eilen päässeet pikku-uuhet (1v) saadaan takas lampolaan, pitääkö ihan mennä itse hakemaan, kun sitä paimenkoiraa ei vieläkään ole hankittuna.
Sitten kokeilin viimevuoden konstia:
Meillä kaurojen ja muiden herkkujen annostelu tapahtuu mustista muoviämpäreistä, joiden pikkuinen metallisangan kolahduskin saa koko katraan huomion välittömästi ja suuren mylvintäkuoron alkamaan muuhun vuodenaikaan niin hiljaisessa porukassa. Tämä sama toimii näköjään myös laitumelle eli reilun sadan metrin päässä laitumella olevat pikku-uuhet heristivät heti korviaan, kun paukuttelin sankaa sankoa vasten lampolan nurkalla. Sitten joku alkoi liikkua minua kohti ja lopulta koko sakki tulivat kovaa juoksua tarhaan ja sisälle asti.
Viime kesänä tällä samalla menetelmällä kutsuttiin karitsat syömään karitsakammariin kahdesti päivässä - hyvin oli näköjään talven jälkeen juttu muistissa eli minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa
Sinkkiämpärin sangan ääni on kuuluvampi, se toimii hyvin myös!
