Surku! Mutta seuraava sitten helpompi!!
Muutama vuosi sitten Semppu soitteli karitsointiaikaan, olin töihin menossa ja huoli iski sitten, kun ei tuntunut edistyvän homma millään lailla ja soitinkin työkavereille, että alotelkaahan ilman mua, käväsen pikkumutkan. Ja niin me Sempun kanssa, Aulimaijan puhelinavustuksella (oli niin kertakaikkisen solmussa ne karitsat, ettei mullakaan enää järki riittänyt) saatiin karitsat maailmaan ihan elävinä ja hyvissä voimissa. Seuraavassakin karitsoinnissa muistaakseni Sempulla oli jotain ongelmia, mutta siitä jo sitten selvisi ihan itse!
Hyvin on Pauliina muistissa nuo ekat karitsoinnit ja sun apu
... Ja tosiaan, nyt olisi taas meilläkin karitsointiaika, toki käyn joka välissä seurailemassa, mutta enää ei pelota "epämääräsesti"! Kun jo ekalla kerralla joutu käden kyynärpäätä myöten sinne työntämään ja kaivamaan. Mutta toki jos karitsat ja/tai emo kuolee niin kyllähän se ottaa varmaan aina koville!
(Onneksi viimevuonna meni karitsoinnit ilman apua, jospa nytkin...)
