Puskeva lammas

[Laventelilammas]

Voi vietävän villapallo

Uuden katraani kursailu on loppunut,  oxford-sl risteytys uuhi  on alkanut puskemaan muita ja koiraa.
 Itseäni otus kun puskee, niin lähtö on lähellä.
Uuhi on kuitenkin tiine ja karitsoinin jälkeen pääsee `taivaallisille` laitumille, jos puskeminen jatkuu.

  Pohdiskelen tässä  siirtyykö ominaisuus karitsoihin?
Voiko käytösvammaa parantaa tai ehkäistä muutoin kuin eläinvalinnan kautta?

Lainaus joltakin foorumilaiselta " Lammas joka puskee on huomenna makkara"

Kertokaapa kokemuksia

[Erkku]

No meillä ei ole ollut puskevaa uuhta, mutta ajoittain puskeva pässi kyllä  .
Lampuri, joka myi meille lampaamme kävi pika visiitillä ja kysyttiin siinä, että mistä vois johtua puskeminen. Sanoi meille, että se puskee kun ei ole pässiseuraa (tällä hetkellä 5 uuhen seassa) ja nyt aiotaan laittaa pässykkä muiden pässien luo.

Mutta tämä tarina ei varmaankaan auttanut, kun kyseessä on uuhi... Tai, ei sitä ikinä ota lampaasta selkoa ...

[kuutamofoxi]

Minulla "sekarotuinen" suomenlammas, joka puskee toisia tiineenä. Mitä pidemmälle tiineys etenee, sitä agressiivisemmin se toisia puskee, jos ne tulevat liian lähelle. Ihmistä se ei puske (tai ei ole kokeiltu, mitä tekis jos sitä "ahdistelis", koska tiineenä ollessaan väistää ihmistä vaikka muulloin tulee rapsutettavaksi) ja "joutilaana" ollessaan se on hyvin säyseä kavereiden kanssa. Olen tulkinnut, että se suojelee itseään / masuansa mahdollisislta "hyökkäyksiltä".

[Laventelilammas]

Kiitos hyvästä huomiosta, jospa se on ohimenevä vaihe.

[Nina]

Lainaus joltakin foorumilaiselta " Lammas joka puskee on huomenna makkara"

Juu, meillä näin .

Paitsi... Meidän Lahja on tällainen puskeva uuhi ja ei todellakaan ole makkaraksi menossa . Lahja puskee huomiota hakiessaan ja on myöskin arvaamaton silloin kun sillä on pienet karitsat. Yksikään Lahjan karitsa ei ole puskemista oppinut, mutta ne on järjestäin selvästi arempia ihmistä kohtaan kuin meidän muiden uuhien karitsat. Eli jonkinlaisen epävarmuuden emä niille opettaa. Vaikka siis puskemisesta huolimatta Lahja itse on maailman kesyin otus.

[muakki]

Meilläkin yksi uuhi intoutui karitsoinnin myötä puskemaan; toisia uuhia, toisten karitsoja ja ihmisiäkin.   Laitettiin lauman pomouuhi samaan porukkaan. Se täräytti kerran oikein kunnolla ja puskuriuuhi rauhoittui välittömästi. Ei puske enää  vaikka on taas eri porukassa.

[Nipsu]

Heh, muistui tästä kun aikaa sitten lauman pomouuhi sai ekana joukosta karitsat. Kun päästettiin se karitsointikarsinasta muitten seuraan niin se pisti ne niin viis nolla järjestykseen, että kaikki muut oli suunnilleen siellä karitsointikarsinassa ja tämä rouva lapsineen isolla puolella. No se rauhoittui siitä aika pian mutta tulipahan rouvien arvojärjestys harvinaisen selväksi.

[Bonus]

Meillä on yksi uuhi joka hengailee mieluiten pässien kanssa, ottaa niitten kanssa yhteen kuin pojat konsanaan ja pökkii muita uuhia ja karitsoita. Koiratkin saavat siltä kyytiä jos liian lähelle tulevat (pitää myös naapurustossa irti juoksentelevat kultaisen noutajan ja ajokoiran pois pihalta). Ihmisille mitä herttaisin elukka, oikein superkesy ja paijauksista pitävä.

[maunu_muori]

Ennenkuin meillä mistään elikosta puskemisen vuoksi tulee makkaraa, mietin aina, mitä elikko viestii sillä puskemisella.( kieltämättä tää on sillain helpompaa, kun on tottunut niihin penteleen riiviöihinkin)

Mie en kiellä niiltä LEIKKIÄ, puskeminen voi olla sitä, leikkiä siis vaikka pää olis punanen.. niin ne vaan välillä leikkii.

Mie en kiellä niiltä YKSITYISYYTTÄ, uuhi voi haluta vähän väljyyttä ympärilleen, jos on viimeisillää tiine. se ei halua ketään lähelleen ja antaa kyytiä tunkeilijoille.

Mie en kiellä niiltä ARVOASEMANSA selvittämistä, nuoret yksilöt yrittää kohota asteikossa ylemmäksi, laumaeläimille on tärkeetä että ne on selvillä omasta arvoasemastaan, koska se sosiaalinen status vaikuttaa esim ruokailussa ja parittelussa.

Mie en kiellä elikkoa olemasta ARKA, silloin sen tulee saada olla rauhassa, ja turha tunkeilu ihmisen ehdoilla ei oo hyväksi, saattaa puskea jo pelon vuoksi.

Mie en kiellä niitä PUOLUSTAMASTA JÄLKELÄISIÄÄN, uuhi joka on poikimisen kynnyksellä voi IHAN SYYSTÄ , pelätä esim koiraa. Vaikka koira on kuinka kesy, siellä pohjalla on kuitenkin petoeläin joka saalistaa heikkoja yksilöitä, kuten karitsoita ja emä sen tietää, paremmin kuin me immeiset.

Jos eläin esim. arkuuen vuoksi käyttäytyy jatkuvasti niin, ettei sille voi kääntää selkäänsä, niin MAKKARAA TULEE...koska se loukkantumesen riski on silloin aikuisen uuhen tai pässin hyökkäyksen seurauksena ihan todellinen, ja kuka hoitais sitten loppukatraan, jos joituis saikulle.

Mut ihmisten puskeminen, se on kielttettyä aina ja kaikkialla, mut siihen elikko pitää opettaa. Ite pitää olla se lauman johtaja, ja siinä ei saa olla mitään epäselvää, mutta jos siihen ihminen on tieltämättä provosoinut omalla käytöksellä niin se ei sitten ole elikon vika. Pää kannattaa jättää nuorilla yksilöillä kokonaan rauhaan, leuanalta ja rintalastasta rapsuttaminen tuottaa sille elikolle ihan yhtä hyvän mielen, eikä sitä koskaan tulkita haasteeksi voimainkoitukseen, toisin kuin otsanlätkimistä. Ja tämä on tosi tärkeetä opetta niille ihmispenikoille.. muutoin siitä tulee vain ongelmaa, josta kaikki pahottaa mielensä.

[KH]

Hyvä maunu_muori, veit jalat suustani! (vai sanat  )!

[maunu_muori]

Yks juttu vielä : arkuus on mun  havaintojen mukaan sellainen, joko emän opettama, mut meillä on noissa vuohissa nähny selvästi, että isältä peritty ominaisuus..Tälläinen arka eläin ei kovin montaa kertaa elämänsä aikana voi vaihtaa kotia, Sitä pitää kohdella silkkihansikkain ja luottamus on voitettava, ei oo itsestäänselvää, tuleeko elikosta koskaan kesyä, ja jos tulee, niin saattaa olla että sietää vain yhtä ihmistä, ei koko perhettä esim. Yleensä se, jota siedetään, on se, joka ruokkii elikot.. mut meillä on muutamia, jotka ei kesyynny ollenkaan ja se heille suotakoon, tälläsen elikon on saatava olla ilman tunkeilevaa ihmistä ahtaassa karsinassa. ilman kosketteluja, muutoin kun pakolliset hoitotoimenpiteet.

[Laventelilammas]

Hyvä ja tyhjentävä vastaus,
 huomaa että maunu-muori olet  noitten elikoitten kanssa enempikin touhunnut.

Ja siitä uuhesta, sillä oli vissiin vaan  paisunut ego, kerinnän jälkeen oli  jälleen lauhkea lammas. .

[Hanna]

Meillä 6 vuotias uuhi alkanut puskemaan ihmistä aina ulos päästettäessä. Ennen ollut hyvin arka, mennyt ihmistä karkuun ja välttänyt kontaktia, vaikka asunut meillä 6 vuotta ja eikä olla kaltoin kohdeltu. Mutta nyt viime kiiman jälkeen alkanut puskemaan ja lyö etujalkaa maahan. Ja muutenkin nyt lammasta saa rauhassa koskea ja jopa kädellä työntää eteenpäin esimerkiksi karsinaan mentäessä. Ennen on jo juossut eteenpäin kun on kättä hieman heilauttanut. Meillä siis lemmikkilampaita, jotka eivät ole karitsoineet koskaan. En ymmärrä luonteen muuttumista noin päinvastaikseksi pienessä ajassa. Mieleeni tuli, että on hormonit sekaisin vai mikä ihme tuohon on iskenyt. Muuten lammas ok, syö hyvin ja muutenkin ok.

Jos jollain neuvoja niin otan kiitollisena vastaan.

[SuviA]

Minulla ei ole ollut puskemisongelmaa. Pässi ollut aina kiltti, mutta kun syksyllä viimeinen pässi teurastettiin niin huomasin elkeitä.
Akseli oli siis pässien ja pukin kanssa lähes päivittäin puskenut. Sellaista kilttiä leikkiä minusta.

Kun käverit lähti, huomasin sen alkavan peruuttelemaan miun kohdallani samoin elkein. Se ikäänkuin haastoi kisaan.

Sitten kerran se tuli ja puski.

Minä reagoin vaistomaisesti. En tiedä yhtään onko oikea tapa. Eläimiä ei varmaan saisi lyödä ja tähän voi olla parempi konsti..

Mutta minulla tuli siis vaistomaisesti sellainen reaktio, että vetasin sitä rystypuolella poskeen.
Siis käsi meni nyrkkiin ja vetasin sellaisen ns. avokämmenlyönnin, mutta tein sen rystypuolella ja käsi nyrkissä.
Avari olisi ollut varmasti yhtä tehokas.

No hyviä puoli tossa oli se, että vastaus tuli pässille samalla sekunnilla eikä viiveellä. Ja sen lyönnin jälkeen kirosin niin perkeleesti. Eli pässi ei takuulla nähnyt elettäkään pelosta.
Ja täällä olen joskus lukenut, että selän kääntö on paras johtajuuden merkki. Sen muistin siinä kiroillessani ja käänsin reilusti selän ja hommailin muka omiani.

Meillä Akseli oppi kerrasta.
Mutta taustalla on se, että olen ollut aina johtaja. Ehkä jos olisin joskus pelännyt tai aristellut olisi voinut tulla useampi yhteenotto.

Minun kokemuksella sanoisin, että se johtajuus on näytettävä. Jo siihen jalan koputteluun. Jos kerta ei ole poikasia mitä puolustella jne. Niin ei sitä tarvitse sallia.

Se miten se johtajuus näytetään?? Aina ei tarvitse väkivaltaa.
Kokeile ensin komentamista ja kunnon rääkäsyä ja menet vain sen uuhen tykö ja talutat vaikka pois jonnekki nurkkaan ja jätät sinne.
Ikäänkuin poistat laumasta.

Uudelleen kunnes tajuaa.

[tirlittan]

Meillä uuhet saavat heristellä toisilleen ja karitsoiden päältä koiralle ilman että puutun siihen, kuten maunu muori viisaasti listasi noita peruslaumakäytökseen liittyviä syitä. Yhden riitapukariuuhen poistin, kun se kaksi vuotta kiukutteli ja puski toisten vauvamahoja pahoin, ja lusi sitten aina viimeiset pari kuukautta eristyksissä. Koira taas osaa pitää puolensa eikä se juuri poikineen karsinoihin pääsekään, muutenkin uuhetkin tietävät milloin koira on käskyn alla ja on syytä siirtyä, ja milloin taas muuten vain näköpiirissä jolloin voi vaikka vähän puhista ilman seuraamuksia.

Sitten meillä on Rouva Venla, joka ei tykkää että kosketaan paitsi joskus saa rapsuttaa ristiselästä, päähän ei tartte koskea, ja jos rouva ei uhittele puskea, niin se puree  . Ei ole koskaan nasauttanut perille asti, mutta ilmoittaa mielipiteensä aivan selvästi, ja johtajauuhena olen sen sille sallinut. Kovaääninen komento viimeistään muistuttaa kuka täällä on pomo (ja ruoka-automaatti).

Pässit on sitten kyllä toinen juttu. Niitä kun ihan selvästi pusketuttaa välillä, ja kiukkuinen pässi on kerta kaikkiaan hengenvaarallinen. Ilman vauhtia tullaan naisten perään kakkosnelosista läpi, oli sarvet tai ei...Mun mielestä siinä ei johtajuus paljoa lämmitä, jos se sata kiloa nelivedolla tulee tosissaan päälle, sen yhdenkin kerran. En käännä selkääni meidän kilteillekään pässeille, enhän käännä sonneillekaan. Se ei tarkoita, etten käyttäytyisi johtajan tavoin, vaan menen suoraan kohti, pyydän siirtymään ja kurinpitokeinona olen muutaman kerran kampittanut pässin istualleen ja kyljelleen ja istuskellut sen päällä joitakin minuutteja juttelemassa mukavia. Tuntuisi olevan niin ylpeä otus, että kun rimpuilu lakkaa (pässi antaa periksi, tulkitsen) silittelen vielä hetken ja päästän ylös, ja pitkiin aikoihin ei ole uudestaan uhiteltu. Etenkin jos uuhet ovat katsomassa kun isäntä pistetään ruotuun, meidän molemmat vanhemmat pässit ovat menneet nurkkaan pohtimaan asiaa selkeästi noloina, ja olleet sitten kunnolla.

Tokihan hyökkäävää pässiä ihan refleksinäkin läimäyttää, mutta en usko, että siitä on pelotteeksi ainakaan montaa kertaa, ei vaikka olisi kättä pidempää. Taitaa mennä leikin ja hauskanpidon puolelle pässin muutaman neuronin puitteissa. Siksi mun mielestä on ollut toimivampi tapa tehdä jotain, mitä toinen pässi ei tee eli pistää nurin ja jäähylle. Se ei satu, ei herätä tappelurefleksejä (meillä on myös lapsilta ja vierailta ihan ehdottomasti kielletty nuorten pässien härnäys päähän taputtelemalla, mä kun tykkään pitää polvilumpioni ehjinä) ja näyttää johtajuuden, ja loppuu palkitsemiseen eli rapsutukseen ja vapautukseen.