karitsoiminen kylmälampolassa?

[mmj]

Kiitokset taas avusta. Siirrän nyt aamulla ensimmäiset karitsat.
Ehkä kuitenkin emojen ruokinnan helpottamiseksi siirrän nuo tyhjät uuhet omaan karsinaan ja teen yhden suuren karsinan näitä karitsoineita varten karitsakammareineen.

Toivottavasti ilmat pysyvät lauhoina.

t mj

[riitta]

Luin uudelleen tämän viestiketjun ja on pakko tunnustaa, että kyllä kylmyys aiheuttaa ongelmia kylmälampolassa.
Utaretulehdusriski kasvaa ja heikkojen karitsoiden kylmyyteen kuoleminen tapahtuu yllättävän nopeasti.
Meillä sairastui utaretulehdukseen uuhi, joka oli karitsoinut vuorokausi sitten. Karitsa meni aamu kuuden ja kymmenen välillä niin huonoon kuntoon, että ainoastaan letkuttaminen suoraan mahalaukkuun pelasti sen. Onneksi oli ternimaitoa pakkasessa (älä lämmitä mikrossa!)

Uuhi sai lääkityksen ja tilanne lähti parempaan suuntaan. Utaretulehdukset ovat inhottavan petollisia , ne voivat viedä hengen uuhelta (ja karitsoilta) todella nopeasti.

Tiedättekö mitään kotikeinoja utaretulehdusuuhen hoitoon ? Kivunlievitys on tärkeää ja lämpöiseen siirto (lämpölamppu). Käytättekö jotain voiteita tms?

[mmj]

mmj: kerro sitten miten sen mahan potkimisen kanssa kävi 

Se voi yhä hyvin, eli tuo potkiskelu ei ollut mitään ongelmallista.
t mj

[Aulimaija]

Tiedättekö mitään kotikeinoja utaretulehdusuuhen hoitoon ? Kivunlievitys on tärkeää ja lämpöiseen siirto (lämpölamppu). Käytättekö jotain voiteita tms?

Mä olen hieronut sellaisella "lämpölinimentillä", jonka nimeä en tähän hätään tosin muista  Sitten on tietysti se tiheä lypsäminen, joka on aika ällöä hommaa kun sieltä tulee sellaista paakkua....

Onko teillä muuten tämä kauhea kylmyys johtanut karitsakuolemiin?

[Maija H]

Tiedättekö mitään kotikeinoja utaretulehdusuuhen hoitoon ? Kivunlievitys on tärkeää ja lämpöiseen siirto (lämpölamppu). Käytättekö jotain voiteita tms?

Minä hieron Helosanin minttulinimentin kanssa neljä-viisi kertaa päivässä, on sillä ainakin joistakin selvitty ja toisiin on antibiootin ja tuon linimentin kanssa saatu ihan kuntoon utare

[Nipsu]

Mekin on käytetty tuota Helosanin hierontalinimenttiä, pitää vaan laittaa itsellekin vaikka kumihanskat tms. käteen, jos sitä käyttää. Mulle ainakin tulee ihoon punaisia näppyjä, jos paljaaltaan vetelee. Meillä on ollut kaksi utaretulehdustapausta, toinen oli pahempi, maito paakuilla ja ei antanut karitsoiden imeä kipeää puolta ollenkaan. Lypsäminenkin oli tosi turhauttavaa kun juuri mitään ei saanut ulos ja uuhi potki jatkuvasti vastaan... Lopulta kipeä puoli kutistui olemattomiin käyttämättömänä ja toinen puoli piti kaksi karitsaa kunnossa. Tämä nykyinen tapaus on ollut paljon helpompi, maito on ollut koko ajan tervettä, antaa kolmosten imeä ja kun huomattiin vaiva heti ja pistettiin antibioottia 6pv niin on pystynyt hoitamaan karitsansa itse ja utare on toiminut koko ajan. Jos sinne jää kovettumaa niin harmittaa tosi paljon, on kiva uuhi ja hoitaa hienosti lapsosensa. Toistaiseksi tuntuu siltä, et välillä sitä pattia on ja välillä ei - en tiedä oikein mihin uskoa aina välillä kun sitä utaretta kokeilee.

Pidättekö muuten utaretulehdusuuhet muiden joukossa vai eristettyinä? (Vai pitäisiköhän tästä avata ihan oma keskustelunsa kun tämähän piti olla karitsoinnista kylmälampolassa...) Mistä puheenollen, meillä on siis eristetty vanha navetta lampolana ja siinä on se hyöty, että kovimmillakaan pakkasilla ei tule siellä sisällä kuin max noin 10 astetta pakkasta. Karitsointiaikaan nollan tienoilla on pidetty lämpötila eikä ole kylmyyteen kuollut vielä ketään. (Koputetaan puuta...) Meillä uuhta pidetään karitsointikarsinassa päivän per karitsa, ellei ole erityistä syytä pitää pitempään (kuten nyt tämä utaretulehdusuuhi lääkekuurilla, tai jos on aluksi hylkinyt karitsoja tms.) Eli kun näyttää ipanat terhakoilta ja uuhi terve ja imettävä niin muitten sekaan vain. Meillä tosin on siis risteytyseläimiä ja karitsoja yleensä kaksi, enimmillään ollut kolmosia eli se tietää isoja syntymäpainoja ja nimikkotissiä ja näin ollen ne pärjääkin isossa sakissakin paremmin vrt. tosi pieniin karitsoihin.

Tän kevään kokeiluna erotimme poikineet karitsoineen vielä poikimattomista omalle puolelleen ja se kyllä helpottaa tuota ruokintaa huomattavasti. Aiemmin on vaan annettu kaikille reilusti murkinaa ja siinähän sitä sitten on saanu kauraa lapata.

[Aulimaija]

Pidättekö muuten utaretulehdusuuhet muiden joukossa vai eristettyinä? (Vai pitäisiköhän tästä avata ihan oma keskustelunsa kun tämähän piti olla karitsoinnista kylmälampolassa...)

Mä olen ainakin eristänyt. Viime keväänä oli tosin vaan kaksi tapausta joista toisella oli äkillinen kuolioinen tulehdus ja toisen pistimme pataan heti kun huomaisimme vaivan (olisi mennyt poistoon joka tapauksessa). Tämä jälkimmäinen oli onneksi jo ehtinyt imettää kartsoitaan jo riittävän pitkään 

[mmj]

Onko teillä muuten tämä kauhea kylmyys johtanut karitsakuolemiin?

Minä myönnän, että meillä meni yksi kolmosista heti synnytyksen jälkeen tammikuussa, kun oli joutunut karsinan ulkopuolelle.
Nythän ne ovat jo niin suuria ja 1,5 kk vanhoja, joten ei nyt enää mitään hätää.

Teen ensi kaudeksi paremmat karsinaelementit. Nyt on lauta 10 cm välein ja se on liian harva. Ajattelin tehdä kolme alinta lautaa 3-5 cm välein ja siitä seuraavat yläspäin 20 cm välein.

[riitta]

Tän kevään kokeiluna erotimme poikineet karitsoineen vielä poikimattomista omalle puolelleen ja se kyllä helpottaa tuota ruokintaa huomattavasti. Aiemmin on vaan annettu kaikille reilusti murkinaa ja siinähän sitä sitten on saanu kauraa lapata.

Minä pidän erittäin tärkeänä sitä, että poikineet erotetaan poikimattomista. Tosiasiassa mikään muu työ ei ole niin tärkeä kuin tuo.
Jos karitsoineet uuhet ovat juuripoikineen uuhen luona, niin karitsat nopeasti huomaavat, että saavat erikoisherkkua juuri poikivalta uuhelta ja silloin uuhen omat karitsat jäävät ilman elintärkeää ternimaitoa. Jo parin viikon ikäiset karitsat ovat aikamoisia älykköjä !
Toisekseen, karitsoineet ja karitsoimattomat uuhet (ainakin jos niitä on esim 50 kpl karsinassa, kuten meillä) ovat niin paljon samannäköisiä (isomahaisia, isoutareisia) ettei välttämättä huomaa jos joku uuhista ei olekaan karitsoinut ja silti imettää karitsaa jne,......

Sanoit, että teillä(kin) on risteytysuuhet, paljonko annat väkirehua kantaville ?. Meillä ei anneta väkirehua ennen poikimista ollenkaan, vain kokoviljasäilistä. Vasta kun uuhi on poikinut ja siirretty imettävien porukkaan, niin sille annetaan väkirehua. En uskalla antaa väkirehua siksi, ettei karitsat kasva mahassa liian isoksi (ja aiheuta poikimisongelmia)

Karitsoineiden siirto uuteen karsinaan aiheuttaa sen, että karsinoiden aitoja pitää siirrellä kiihkeimpään aikaan päivittäin, joten mitään kovin kiinteitä systeemejä ei voi tehdä. Minun vakiovarustukseen kuuluukin (lovipihtien ja kynien ym lisäksi) akkuporakone, jolla on hyvä laittaa kohtuu tukevasti puuaitoja kiinni. Minnan mainitsema juttu aitojen "karitsanpitävyydestä" on myös tärkeä. Mikään ei ole niin kenkkua kuin jos karitsa harhautuu karsinan ulkopuolelle ja paleltuu sinne.

[Aulimaija]

Riitan kanssa täysin samaa mieltä. Meillä on tehty kanssa jos jonkinmoista jakoa, jotta saadaan poikineet ja poikimattomat + erilaisilla karitsamäärillä varustetut emot jokainen omaan ryhmäänsä  Mun kuutosmammalla on lisäksi vielä ikioma noinkymmenen neliön sisäkarsina, jossa sillä on parhaat heinät ja vapaa väkirehu. Maitoa näkyy tulevan kiitettävästi, koska karitsat kasvavat kivasti ja ovat tyytyväisen oloisia aivan minimaalisella lisäruokinnalla. Tämä tosin voi muuttua jahka ovat isompia ja tarvitsevat enemmän maitoa...  :-\

[riitta]

Minkalaista alkukasvatusrehua olet , Aulimaija, antanut noille kuutosille?
Monikko-karitsat alkavat yleensä nopeasti syömään väkirehua ja heinää.
Minä kokeilin joskus Primo-sarjan startteria, oli aika maittava!
Olisi varmasti iso helpotus, jos ei tarvitse niitä alkaa pullottamaan. Mutta emo joutuu lujille noin monen karitsan kanssa.

Minnalle vinkiksi, että 20cm on liian iso väli, siitä mahtuu uuhen pää läpi ja se ei ole hyvä juttu  >

[Aulimaija]

Minkalaista alkukasvatusrehua olet , Aulimaija, antanut noille kuutosille?
Monikko-karitsat alkavat yleensä nopeasti syömään väkirehua ja heinää.
Minä kokeilin joskus Primo-sarjan startteria, oli aika maittava!
Olisi varmasti iso helpotus, jos ei tarvitse niitä alkaa pullottamaan. Mutta emo joutuu lujille noin monen karitsan kanssa.

Ne ovat vielä "maisteluasteella - kun ikää on vasta kymmenen päivää  Palleroiset syövät emonsa kupista, jossa on: energialeikettä (jonka nimeä en lonkalta muista), kauraa, rypsiä, hernettä ja primo ykköstä. Kauraa on aina yhdessä annoksessa noin 1,2 kiloa, hernettä 0,4 kiloa ja rypsiä aikalailla saman verran. Energialeikettä ja Primoa laitan mukaan kouralla (ehkä pari desiä kumpaakin). Kunhan pikkuiset alkavat ihan selvästi syömällä syödä väkirehua, niin teen niille oman sekoituksen johon laitan tilavuudeltaan saman verran kauraa, melassileikettä ja primo ykköstä. Mamma jatkaa sitten samalla omalla pöperöllään ilman tuota primoa.

[Nipsu]

Risteytysuuhien väkirehumääristä ennen karitsointia, me ollaan annettu kauraa, rypsirouhetta (Maituri 34) ja melassileikettä ja kerta viikkoon tunnutuskivennäistä, tietty suolakivi saatavilla koko ajan. Määrät on laskettu uuhta kohden lampaanhoitoraamatun mukaan eli 400 gr väkirehua per uuhi, josta siis 300 gr on kauraa ja sata rypsirouhetta. Melassileikkeen antaminen on vähän semmoisella fiilispohjalla, välttämätöntähän se ei olisi... Semmoinen sanotaanko kourallinen per uuhi.

Korsirehuna siis kuivaheinä ja koska meillä on mahdollisuus saada ilmaista leipää niin sitä on sitten annettu kans, lammasneuvojan mukaan vastaisi suunnilleen kauraa eli se on sitten tämän lisäksi. Määrää on vähän vaikea arvioida, vajaa ämpärillinen ehkä päivässä koko köörille. Leipää on annettu koko sisäruokintakauden alusta asti kaikille uuhille, muu väkirehu sit vasta myöhemmin.

Meillä on siis juuri karitsoineet omassa karsinassaan karitsoineen muutaman päivän ajan eli ternit tarkkaillaan kyllä joka syntyjälle. Lisäksi kun on vain näin vähän uuhia (yht. 10) niin pysyy kyl kärryillä ketkä on karitsoineet ja ketkä ei. Aiemmin on onnistunut kiimojen ajoittaminen aika lyhyeen jaksoon, jolloin ei kovin paljon ole ollut merkitystä sillä, että viimeisillään olevat on saaneet tavallista enemmän väkirehua yhdessä jo karitsoineiden kanssa. Tänä vuonna oli syksyllä joku omista pässipojista päässyt aidan yli naisiin ja saanut yön aikana kaksi uuhta tiineeksi, joten yllättäin nyt on sit vähän pitempi väli ennen kuin tulee ne varsinaiset "suunnitellut" karitsoinnit.

Toi karsinan jako kahteen tehtiin semmoisilla paimennuksen pyörötreeniaitauksen aitaelementeillä, missä on lammasverkkoa lautakehyksen sisällä. Näkee läpi hyvin kun valvontakamera on toisella puolella. Sitä sit sidotaan paalinaruilla ja siirretään tarpeen mukaan.

[Aulimaija]

Mä syötän kanssa ilmaista leipää karitsoimattomille ja muuhun väkirehuun siirrytään vasta vähän ennen oletettua poikimista. Poikineet syövät extrana vähän leipää ja porkkanaa myös.

nipsu: sattuisiko sulla olemaan kuvaa noista sun aitaelementeistä? Olisi kiva nähdä ne. Myös kokemukset liittyen valvontakameraan kiinnostavat mua. Laita siitä vaikka uusi topic.

[Nipsu]

Aulimaija: mun tekniset taidot ei riitä tähän kuvatouhuun, pitää pyytää isäntä apuun... Itse asiassa en ole  ihan varma onko meillä edes niistä kuvia olemassa. Ne on kuitenkin tosi simppelit, normaali lammasverkkoon tehty vähän kuin raamit tauluun, sinkilöillä naputeltu kiinni reunoja myöten. Tavallista lautaa siis reunat ja pituus ehkä jotain pari metriä, teemme niistä pyöreän aitauksen paimennusharjoittelua varten kesäisin. Osaan jaksoi isäntä värkätä pystypuihin metalliset pidikkeet, joista rautatanko painetaan läpi ja se pitää ne yhdessä. Loput sit sidotaan vaan paalinaruilla. Pystypuut on noin 15 senttiä pidemmät kuin verkko, jotta alalauta ei lepää maan varassa vaan sitä on helpohko siirrellä. Lampolakäytössä ois kätsympi käsitellä hiukan lyhyempiä elementtejä mut kun nämä oli jo olemassa niin käytettiin sitten niitä.

Valvontakamerasta sitten omaa ketjua.