MÀ hoidin aasia hevostallilla pari vuotta toistakymmentÀ vuotta sitten, kun en saanut hoitohevostakaan. Voin kyllÀ sanoa, ettÀ aasi on maailman itsepÀisin otus! Se mamma jos pÀÀtti, ettÀ hÀnhÀn ei lÀhde mihinkÀÀn, niin ei muuten lÀhtenyt. Ei vetÀmÀllÀ, ei työntÀmÀllÀ, ei houkuttelemalla, ei vahingossakaan

Mutta kuitenkin kulki toisinaan perÀssÀ kuin koira, oli mustasukkainen ja osallistui kaikkeen, mm. ratsastustunneille juoksemalla uralla muiden joukossa! Ja voi sitÀ itkun mÀÀrÀÀ, kun joku muu polle sai leipÀÀ tms., eikÀ rouvalle (ehditty) antaa vielÀ! *Iiih-iiih-iihhhhhhooooooooo* sellaisella soraisella kurkkuÀÀnellÀ. Kuulen sen ÀÀnen vielÀkin korvissani, vaikka muorikin on ollut vihreÀmmillÀ laitumilla yli kymmenen vuotta. Mahtava persoona, jonka kanssa sai pienenÀ likkana opetella ihan rauhassa hevosenhoidon alkeita

Aasit pÀrjÀÀvÀt oikein hyvin pakkasissa, kasvattavat muhkean turkin ja ovat pirun sitkeitÀ muutenkin. Mainitsemallani aasilla vedettiin kÀrryjÀ toisinaan ja joskus ratsastettiin muistin virkistykseksi, muutenhan se oli lÀhinnÀ maskotti. Ruokinta on sama kuin poneilla, vÀkirehun mÀÀrÀ pienempi kuin hevosilla. Mutta syövÀt kyllÀ vÀhÀn kaikkea, siinÀ ovat kuin vuohia oikeastaan (ja kaikkeahan pitÀÀ AINAKIN maistaa, ettÀ tietÀÀ onko se hyvÀÀ). Hoito on samaa kuin muillakin hevosilla, kavioita saa vuolla mahdollisesti ahkeraan, etteivÀt mene ns. keinutuolin jaloiksi. KenkiÀhÀn niille ei laiteta (mistÀ sellaisia edes löytyisi?).