Mä hoidin aasia hevostallilla pari vuotta toistakymmentä vuotta sitten, kun en saanut hoitohevostakaan. Voin kyllä sanoa, että aasi on maailman itsepäisin otus! Se mamma jos päätti, että hänhän ei lähde mihinkään, niin ei muuten lähtenyt. Ei vetämällä, ei työntämällä, ei houkuttelemalla, ei vahingossakaan
Mutta kuitenkin kulki toisinaan perässä kuin koira, oli mustasukkainen ja osallistui kaikkeen, mm. ratsastustunneille juoksemalla uralla muiden joukossa! Ja voi sitä itkun määrää, kun joku muu polle sai leipää tms., eikä rouvalle (ehditty) antaa vielä! *Iiih-iiih-iihhhhhhooooooooo* sellaisella soraisella kurkkuäänellä. Kuulen sen äänen vieläkin korvissani, vaikka muorikin on ollut vihreämmillä laitumilla yli kymmenen vuotta. Mahtava persoona, jonka kanssa sai pienenä likkana opetella ihan rauhassa hevosenhoidon alkeita
Aasit pärjäävät oikein hyvin pakkasissa, kasvattavat muhkean turkin ja ovat pirun sitkeitä muutenkin. Mainitsemallani aasilla vedettiin kärryjä toisinaan ja joskus ratsastettiin muistin virkistykseksi, muutenhan se oli lähinnä maskotti. Ruokinta on sama kuin poneilla, väkirehun määrä pienempi kuin hevosilla. Mutta syövät kyllä vähän kaikkea, siinä ovat kuin vuohia oikeastaan (ja kaikkeahan pitää AINAKIN maistaa, että tietää onko se hyvää). Hoito on samaa kuin muillakin hevosilla, kavioita saa vuolla mahdollisesti ahkeraan, etteivät mene ns. keinutuolin jaloiksi. Kenkiähän niille ei laiteta (mistä sellaisia edes löytyisi?).
