Toinen juttu on että karitsan pötsi kehittyy parhaiten VÄKIrehua syöttämällä!!! Siis parhaat korsirehun hyödyntäjät tulee sellaisista karitsoista , joille on annettu karitsana väkirehua (17%srv). Jos karitsat kasvatetaan pelkästään korsirehulla, niin niistä ei saada aikuisina hyviä korsirehun käyttäjiä.
Uskomatonta, mutta meillä todettu todeksi.
En väitä vastaan, mutta sanon vain mitä mulle on mm. koulussa opetettu märehtijöiden ruuansulatuksesta:
- Runsas korsirehu kasvattaa pötsin fyysistä tilavuutta.
- Runsas väkirehu kasvattaa pötsipapilleja, jotka lisäävät imeytymispinta-alaa.
Mutta: pötsipapillit surkastuvat, jos väkirehua ei anneta. Vastaavasti niitä kehittyy uusia, jos väkirehua aletaan käyttämään. Tätä tietoa Riitan kokemuksiin verrattuna voidaan sanoa, että väkirehulla kasvaneella karitsalla on runsaasti imeytymispinta-alaa lisääviä pötsipapilleja, jolloin se luultavasti pystyy käyttämään korsirehuakin erinomaisesti hyväkseen - siihen asti, kunnes pötsipapillit surkastuvat. Jos väkirehun anto on jatkuvaa, niin pötsipapillit eivät tietenkään surkastu.
Vastaavasti korsirehulla kasvaneelle karitsalle kehittyy fyysisesti tilavampi pötsi, jolloin se pystyy syömään isompia määriä ruokaa. Koska pötsipapillit ovat riippuvaisia väkirehusta, niin niitä syntyy myös tälle korsirehulla kasvaneelle lampaalle, mikäli sitä aletaan ruokkia väkirehulla.
Tätä tietoa vasten minusta korsirehulla kasvatettu iso maha on AINA etu, koska mahan kokoon ei voida enää lampaan ollessa aikuinen vaikuttaa juurikaan. Sen sijaan pötsipapilleihin ja niiden määrään voidaan vaikuttaa - ne ovat riippuvaisia ruokinnasta. Isopötsiselle voidaan tehdä ruokinnalla lisää pötsipapilleja. Fyysisesti pieni pötsi on aina fyysisesti pieni - siihen ei voida vaikuttaa. Sen sijaan jos kasvatetaan lihaa tai uuhia ruokitaan jatkuvasti väkirehulla, niin pieni mutta tehokas pötsi tuskin on mikään ongelma - se voi olla jopa suuri etu.
EDIT: tässä on tietysti vastakkain kaksi ääripäätä: ideaalitapauksessahan lammas ruokitaan niin, että sille tulee väkirehusta huolimatta mahdollisimman tilava pötsi, jossa on paljon pötsipapilleja. Mikä on se ideaali väkirehusuhde korsirehuun tältä kannalta katsoen, sitä en tiedä: yleensä keskitytään väkirehuruokinnassa tiettyjen päiväkasvujen saavuttamiseen.