Ei ole ihmeiden aika ohi
Aamulla töistä palatessa ja kauhulla talliin ensimmäiseksi suunnistaessa oli siellä karsinassa kovasti hieno yllätys: elävä pieni pässin alku äidin kanssa.. ja kuinkas muuten kun ihan oikeesti vielä tissulla imuilla.. Jaloilla olo on vielä hiukka semmosta hoippuilevaa, niin kun pienessä hiprakassa.. mutta pystyssä pysytään ja ilme on kirkas ja utelias.. Ja virkku on koko olemus.. Ulos halusi emo pikkuisen kokeilemaan olemista.. Virkku on koko olemus.. Äitiä seuraa ja ympäristöä tutkii..
Aamulla tuli naapurin mamma kans itkut silmissä.. Oli yön rukoillu että pikkunen selviäis.. Lasten kanssa työskennellessä on tuo luonnon, kasvun, elämän.. ja myötötunnon ja välittämisen (..ajatuksen ja rakkauden..) ja sylin lämmön ihmeellinen voima monesti tullut tosi toivottomissa tilanteissa tutuksi.. Näin taas jälleen..
Kaikkeni kyllä tosiaan yritin eilen tehdä. Kyseessä kun mun ihka ensimmäinen synnyttäjä ja ensikko, joka itse aivan huolesta ja hädästä suunniltaan, niin ei sitä terniä tosiaan sieltä utareesta tullu pisaran pisaraa.. ennen kun alko äiti rauhottumaan ja rentoutumaan.. Niihän se menee herkillä ihmisilläkin.. Vastike oli näköjään hyvää ja toimivaa ensihätään.. Tupsautin sinne vielä gefilukset varalta sekaan, kun sen ihmeitä tekevän voiman olen kans niin monesa pahassa todennu.. ja niitä vitamiineja ihan pikkkuisen.. kun ei annoksia mistään siihen hätään löytyny..
 Imurefleksiä ei tosiaankan tullu millekkään tarjoomalleni ärsykkeelle ja jos päästä otti kiinni nisälle ohjatakseen, niin alkoi vaan ihan poispäin hamuumaan.. Ihan niin kun ihmisen vauvakin tekee.. Ja se koko suuvärkki oli tosiaankin kuin lukossa tykkänään.. Mikä ihme sen sitten yön aikana löysäsi toimimaan.. Sen verran sai voimia noista letkumaidoista, että alkoi lyyti kirjottaan..
Vesitipalla letkun testaaminen toimii sillon ku refleksit toimii.. ja potilas kykenee yskiin.. Eilen ei enää siinä vaiheessa ollu käsissä ku keitettyä makaronia.. ja nielemisrefleksikin äärimmäisen vaimea.. Siks en tohtinu.. Se lampaan anatomiakuva mun jostain tarttis saada ja löytää. Auttais hirveen monessa asiassa hahmottamista ja antais varmuutta.. Kertokaa, jos tiedätte joku, että mistä sellasen vois löytää..
Mutta hirmusesti kiitos tosi hyvistä neuvoista ja ohjeista.
Toi vastikeohje kotitarpeista on KULLAN arvonen, kun ei terniä kertakaikkisesti ole. Pitää vastaisuudessa koittaa aikasemmin alkaa varautuun ja jo kevätalvella vasikointiaikaan sitä koittaa varailla. Noitten maidot tuskin pakastettuna seuraavaan karitsointiin (..ens kevääseen..) säilyy pakastettunakaan, vai miten arvelette? Lypsy kyllä oli ihan kivaa, kun sitä maitoa alko tuleen.. ja suju jopa näillä mun lapiokäsillä ja nakkisormilla pikkuruisista nisistä.. kun hoksas tekniikan..ja alko eläin siihen suopumaan..
Näin se välillä hypyttää tää elämänkaari..
Toivottavasti nyt ei enää tule takapakkia tässä keromuksessa..
Seuraava tuolla jo ajoittain huohottelee.. Sanoin, että pidättelis huomenaamuun.. kun sit alkaa mulla pitkä vapaa.. ja oon ite auttamassa..
Pitää käydä kattoon uskoko, vai onko homma edistyny..
Ja sitten vielä ehkä vähän nukahtaa, että yhen yön vielä jaksais hoitaa noita ihmislapsia..
Ja kiitos ihan hurjasti myötätunnosta ja auttavista ajatuksista.. Ne lentää tarvittaessa nopsasti piiiiitkiäkin matkoja.. ja joku sanoo niitä enkeleiksi..
ps.Lilli on nuori ja vähän hössö tosian, mutta sen toimita oli tosi tarkotuksenmukasta ja ihailtavan sinnikästä.. Se tuuppi sorkallaan pyllystä liikkeelle ja ylös pikkusta..yhä uudelleen ja uudelleen..kun se vaan olis hiipunu.. Urhea pikkuäiti..tosi urhea..ja sinnikäs..ja viisas..
