Älyvapaa nuori uuhi

[Kaisa]

Yksi ikävä kokemus taas takana päin  . Päästin tänään meidän Maijan (vajaa 1v.) ja Taimin neljän kahden viikon ikäisen karitsansa kanssa ulkoilemaan ensimmäistä kertaa hieman pidempään...tai oli tarkoitus pitää pidempään ulkona kun oli niin hyvä ilma. Maija kuitenkin sai jonkun ihme hepulin heti alkuunsa...ensin hyppeli päättömästi kenguruna karitsoiden kanssa (näytti jo silloin aika hurjalta kun pienet meinasi jäädä jalkoihin), mutta sitten sillä "kilahti" ja rupesi ajamaan karitsoja ympäri tarhaa mäiskien pää tanassa minkä ehti  :o >. Yksi pienistä heitti ikävästi kuperkeikankin uuhelan rappusilla yrittäessään jättiläistä pakoon ja muut ryntäilivät tietty myös pakokauhuisina edestakaisin ! Vihdoin sain Maijan loukkuun yhteen tarhan nurkkaan niin ettei päässyt pakoon ja Taimi sai tilaisuuden koota lapsensa ja tarkastaa että kaikki on kunnossa...voi hemmetti, että olin vihainen tuolle keskenkasvuiselle kauhukakaralle ! Pidin sen nurkassa pärisemässä kunnes Taimi ohjasi pienensä takaisin sisään turvaan....Maijaa sitten meinannut sisään saadakaan kun pelkäsi mua kuollakseen kun olin kehdannut lopettaa sen hillumisen  >

Mitä ihmettä tällaisen tilanteen jälkeen voi oikein tehdä tuon ulkoilun suhteen  ??? Uuhela on pieni, viitisen neliötä, ja tarkoitus todellakin on pitää ovi päivät auki jotta saavat vähän lisää elintilaa ja raitista ilmaa....mutta eihän tuon Maijan nyt voi antaa karitsoita tuolla lailla höykyttää !

[Villasukka]

Olisiko mahdollista jakaa jaloittelutarha niin, että Maija ja karitsat pääsisivät toiselle puolelle ja kauhukakara saisi hillua yksinään toisella puolella?

[Kaisa]

Jakaminen ei onnistu tai Maijalla ei ole säänsuojaa  :.

Tänään käyttäytyi vähän siivommin, pari kertaa jouduin karjaisemaan kun meinasi pökkiä pieniä mutta ehkä se tästä  :-\.

[Villasukka]

Jospa se rauhoittuisi kun muutamia kertoja olet valvomassa ja se ymmärtää, että pikkuisten kanssa ei saa riehua ja muutenkin tottuu niihin 

[Riina]

Mulla yksi uuhi alkoi käyttäytyä samoin omien karitsoidensa kanssa, kun karitsat olivat lähellä vierotusikää. En tiedä yrittikö se vierottaa karitsoitaan vai leikkiä niiden kanssa, mutta meno oli todella hurjaa: uuhi teki pukkihyppyjä, uhitteli, juoksi ja teutaroi karitsoiden kanssa kuin pikkukaritsa ikään. Vierotin sen karitsoistaan siinä vaiheessa, koska karitsat olivat vaarassa loukkaantua emon loikkiessa villisti ympäri karsinaa.  > Uuhelle on jäänyt tämä vaihe jotenkin päälle ja se saattaa vieläkin alkaa riehumaan samalla tavalla, nyt yrittäen haastaa aikuisia lampaita leikkimään kanssaan.

Toivottavasti kuitenkin Maija tuosta rauhoittuu, sehän saattoi tosiaan olla vain niin riemuissaan, kun pääsi "leikkikavereiden" kanssa ulos. Ehkä se ei tajua vielä olevansa iso tyttö eikä siksi osaa varoa karitsoita.  ??? Vai oliko sun mielestä sen käytös karitsoita kohtaan vihamielistä? Joskus uuhi voi olla mustasukkainen toisen karitsoista, jos sillä ei ole omia. 

[Kats]

uuhi teki pukkihyppyjä, uhitteli, juoksi ja teutaroi karitsoiden kanssa kuin pikkukaritsa ikään.

Meillä tekee ahvenanmaalaiset uuhet tätä jatkuvasti. Juoksevat ja pukittelevat ja puskevat toisian. Meillä oleva ryhmä suomenlampaita (ja edesmenneet texel-risteytyksetkin) tuntuu todella tylsiltä tosikoilta noihin verrattuna  Mitään ongelmia esim. karitsoiden kanssa tms ei tästä ilakoinnista ole koskaan ollut. Meillä on toisaalta kaikilla vaatimusten mukaisten neliöiden lisäksi erilliset ruokinta tilat minne on vapaa pääsy ja näin siis enemmän tilaa juosta hurjan kovaa ja toisaalta myös arempien väistää näitä rallilampaita. Usein tällaiset "tappelijat" ottavatkin matsejaan esim. tyhjässä sisätilassa silloin kun lähes kaiki muut ovat syömässä tms.

[Kaisa]

Tuolloin ekalla kerralla Maijan käytös oli selkeästi vihamielistä  ...tänään kuitenkin tilanne näytti ihan toiselta. Hyppi alkuun ihan hulluna kuten aiemmin, mutta ei ruvennut ajamaan karitsoita takaa ja jopa varoi niitä. Kaikki sujui niin hyvin, että pystyin jättämään uuhelan oven auki iltapäiväksi  ....toki aina välillä kurkkasin ikkunasta miten siellä pärjätään. Ehkä Maijalla oli vaan jotain patoutumia kun joutui useamman päivän viettämään villisti pyörivän nelikon rääkättävänä sisätiloissa  :-\

[Maija H]

Meillä monta vuotta sitten sai yksi SL-ensikko kuolleet karitsat ja sai jonkin näköisen mielenhäiiön ja päätti ajaa kaikki meidän muiden uuhien karitsat karitsakamariin ja piti vahtia etteivät sieltä tulleet ulos - ja siis oli vapaa sisään-ulos-kulku kaikilla. Uuhi kokosi ulos livahtaneet karitsat ja ajoi ne aina takaisin karitsakamariin. Jouduimme laittamaan tuon noin viikoksi "yksiöön", sen jälkeen oli ihan OK.
(OT - sama uuhi sai sitten seuraavana vuonna kaksi normaalikokoista ja yhden 900 g painavan karitsan - ja se sitten syötti tuota pientä useammin ja meni "kyykkyyn", jotta se ulottui syömään. Ja se pikkuinen kasvoi todella hyvin, oli teuraskypsä samalla kertaa kuin ne toiset kaksi, jotka eivät nekään olleet mitenkään huonokasvuisia - ihme uuhi siis kaikinpuolin)

[Sanna-Leena]

Meillä oli kanssa kumma uuhi ja pataanhan se joutui, mutta olisin niiiin mielelläni halunnut pitää sen, jos vaan olisi ollut sille aina tarvittaessa eri tilat laittaa. Ensinnäkin se oli ihmisiä ja lapsia kohtaan erittäin kiltti, jopa hellä. Se oli meidän kaunein lammas ja ainut valkoinen vielä. Sitten sillä oli erilaisia ääniä, tympääntyessään se saattoi huudellaa, että mää-ääää-ääää ja vaihtaa sävelkorkeutta välillä. Se sai sitten ensikkona kaksi pässipoikaa, joista toisen hylkäsi heti ja toista hoiti sen verran kuin ehdin seurata - muutama tunti karitsoinnista pässi makasi juuri ja juuri hengittäen maassa, mutta ei kyennyt mitenkään itse liikkumaan ja kuoli siitä sitten jonkun ajan päästä. Muiden karitsoiden kanssa tätä uuhta ei voitu päästää sitten ollenkaan ja sille piti laittaa oma loossi. Laitumella kesällä se otti itselleen ensi kertaa johtajan aseman, kun entinen johtajauuhi keskittyi vaan karitsoihinsa. Ja pomona tämä kumma uuhi oli huono - sai hirmu kilareita, jos joku ei kiertänyt sen määräämään aikaan sen määräämää rinkulaa tarhaa ympäri ja saattoi jahdata toisen uuhen karitsoita eroon emästään ja jatkaa niin kauan, että sillä itsellään roikkui kieli ulkona ja se läähätti eikä enää jaksanut liikkua. Oli vähän paniikkitunnelmia välillä siellä. Sellasessa hässäkässä tältä entiseltä johtajauuhelta kai niksahti jalka ja se ontui ja päätti jättää koko tarhan kiertämisen, kävi vaan välillä syömässä. Siitä kumma uuhi pillastui ja juoksi ittensä yksinään läkähdyksiin.

Oon miettinyt tätä kummaa tapausta usein ja aatellut, että lampaiden käyttäytymisessä on varmasti hirveästi sellasta, mitä me ei tiedetä eikä käsitetä. Ja olihan se hankala tapaus - mutta että panna se lihoiksi just sen takia. Kun itse ei ymmärrä, miksi se on ihan sekasin välillä. Se tuntuu kohtuuttomalta, mutta minkäs teet.  :-\

[Lempilammas]

Monesti oon miettiny, että onkohan eläimissä kehitysvammaisia ja psyykkisesti sairaita, niinkuin on ihmisissäkin. Koiraharrastaja-ystävien kanssa ollaan aiheesta puhuttu paljon, ja luulenpa että kyllä näitä fyysisesti ja psyykkisesti vammautuneita eläimiäkin on .

 Se miten tämmöinen sitten ilmenee, onkin ehkä vaikeampaa tulkita. Pitäisi pystyä erottamaan, mikä yksilön käyttäytymisessä on sen omaa persoonallisuutta, mikä mahdollisesti akuutista sairaudesta johtuvaa tai ihmisen toiminnasta johtuvaa (ongelma)käyttäytymistä ja sitten joidenkin harvojen yksilöiden kohdalla; psyykkisistä ongelmista johtuvaa käyttäytymistä. Unohtamatta lajille tyypillistä käyttäytymistä. Tarkoitan tässä nyt eläimiä yleensä, en pelkästään lampaita.

Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa koirat, vahvahermoiset, käyttö ominaisuuksiltaan hyvät koirat ja ääripäänä ne, jotka menevät pois tolaltaan eivätkä kykene rauhoittumaan moneen tuntiin kun lumet putoavat katolta, sataa rankasti, tuulee kovasti, haarukka putoaa pöydältä, piiloutuvat sängyn alle kun taloon tulee vieraita jne.

Yksi kanoistani on mielestäni autistinen, sillä se on selvästi aika-ajoin omissa maailmoissaan, kun muut kanat kylpevät. Sen liikkeet ovat liioiteltuja ja kömpolöitä. Se ei reagoi ruuan tuloon juuri lainkaan. Jonain iltoina se osaa kiivetä tikkaille (yleensä ei) ja tulla aamulla alas, mutta toisinaan se unohtaa kuinka ikkunalta pääsee alas ja se on selvästi eksyneen näköisenä yksin ikkunalla.

Tämä tuli mieleen Sanna-Leenan kertomasta kummasta uuhesta ja monista muistakin kertomuksista. Jotkut ihmis-äiditkin tuntuvat olevan eksyksissä ensimmäisen lapsen saatuaan, miksei tällaista voisi tapahtua myös eläinmaailmassa? En tarkoita inhimillistää eläintä, vaan käyttää ihmistä esimerkkinä ymmärtääkseni paremmin eläinten ei-lajityypillistä käyttäytymistä.

Mitä mieltä muut ovat tästä aiheesta? Oletteko pohtineet aihetta ja mihin tulokseen olette tulleet? Olisi mukavaa kulla muiden pohdintoja! 

Älkää ottako liian vakavasti näitä mitä nyt tässä kirjoitin, tämä on vain maallikon pohdintaa eikä tällä siis ole mitään tieteellistä ja tutkittua perustaa. 

[Sanna-Leena]

Mua kiinnostaa tää lampaideni mielenliikepuoli melkein kaikista eniten - ja sitten kun jollekulle selittää ja selittää, niin huomaa että se on jo viis minuuttia tuijotellut nolona, että mihin tää vielä vie ja loppuuko ollenkaan.

En tiedä, oonko päätynyt paljon mihinkään muuta kuin ihmettelemään - ja kunnioittamaan eläintä ja häpeämään omaa, ihmisen yksioikoisuuttani ja sitä että tarjoan ihmisen selitysmalleja eläimen käyttäytymiseen.

Sen olen lampaistamme ainakin huomannut melko varmaksi, että jos ei ole aivan just toistensa bestikset, niin kaksi lammasta on liian pieni lauma. Meillä on omaan pataan tulevia nämä lampaat ja nytkin kevättalvella on vain kaksi tiinettä uuhta. Mutta nyt on hyvä pari, äiti ja tytär. Mutta joskus kun on ollut kahnausta, niin se toinen ei pääse ollenkaan huilaamaan, jos toinen on vähän väliä jotenkin tillintallin. Pitäisi olla ainakin kolmas, että sekopää voi valita, kumpaa höykyttää. Ja meidän kummasta uuhesta vielä: se viihtyi yksin. Kyllä se hätääntyi jos muut yhtäkkiä vietiin, mutta omassa karsinassaan tai yksin ihmisten kanssa se oli "kuin kotonaan". Mitä jos se olikin jotenkin viisaampi kuin muut, ei ollenkaan kajahtanut, vaan "näki kirkkaammin"?

Käytiin mieheni kanssa kymmenisen vuotta sitten reissuilemassa Indonesiassa ja siellä sellaisessa orankien takaisin ihmisen luota luontoon -keskuksessa. Siellä kun ensin kävi katsomassa villiä orankia, joka vain ja ainoastaan riippuu puussa, osaa rakentaa sinne puihin pesät ja peitot ja ties mitä, niin sitten kun seurasi niitä, jotka on olleet ihmisen "kidnappaamina" jossain mainoksissa vauvoina ja nyt koittaa opetalla takaisin orangeiksi, niin oli surkeaa katsottavaa. Eivät tienneet roikkumisesta mitään, olivat alle 10-vuotiaita, mikä on melko yksi yhteen ihmisen iän kanssa (sen jälkeen orankien naama alkaa levitä ja sinertää reunoilta ja tulla ihmisten mielestä rumaksi), eli ihan lapsia. Yleensä ne on emojensa kanssa vuosikaupalla ennen kuin itsenäistyvät. Olivat apaattisia ja saivat välillä kohtauksia, mutta jotkut oppivat vielä luonnossa tarvittavia taitojakin. Sitten siellä yhdessä tarhassa istui mongoloidioranki, siis sillä lapsella oli downin syndrooma. Ja oli siellä villien orankien laumassa yksi äitikin, jolta oli vauva kuollut. Se istui puunhangassa ja tuijotti; se oli masentunut - ja se oli käsinkosketeltavaa, kun siinä ei ollut mitään ihmisen käyttäytymiskoodeja niin kuin päälle liimattuna, että pitää koittaa näyttää reipasta naamaa, oli vaan se sen emon lohduttomuus.

No, ja sitten että jos ei aleta arvottamaan eläimiä tyhmiksi ja viisaiksi ihmisen mittareilla. Että ei ajatella, että oranki on älykkäämpi kuin lammas, vaan että lammas on omalla tavallaan aivan yhtä älykäs, kun se älykkyyskin on ihmisen keksintöä, niin juu, olen sitä mieltä, että lampaalla on tunteet tai joku "sisin" ja se saattaa sairastua mieleltään tai olla "vinksahtanut" jo alun perin. Mutta mitä sitten seuraa, mihin tästä voi jatkaa, sitä en tiedä. Vielä.

Jommassakummassa Greta Stenbergin kirjassa (Elämä lampaiden kanssa tai karitsakirja) on lopussa niitä juttuja sen lampaista. Ne on ihan verrattomia, varsinkin se uuhi, joka aukoi ovet ja humputteli pihalla omineen ja kävi ikkunan takana Gretaa aina moikkailemassa.

Siinä niitä horinoita - olen kai nyt ylittänyt jonkun rajan ja tullut ulos kaapista. Olen näitä "ymmärtäjäihmisiä" 

[rekku]

Mua kiinnostaa tää lampaideni mielenliikepuoli melkein kaikista eniten - ja sitten kun jollekulle selittää ja selittää, niin huomaa että se on jo viis minuuttia tuijotellut nolona, että mihin tää vielä vie ja loppuuko ollenkaan.
En tiedä, oonko päätynyt paljon mihinkään muuta kuin ihmettelemään - ja kunnioittamaan eläintä ja häpeämään omaa, ihmisen yksioikoisuuttani ja sitä että tarjoan ihmisen selitysmalleja eläimen käyttäytymiseen.

Siinä niitä horinoita - olen kai nyt ylittänyt jonkun rajan ja tullut ulos kaapista. Olen näitä "ymmärtäjäihmisiä" 

Eläinten käyttäytymisen selittämisessä "ihmisyys" on mielestäni juuri se suurin ongelma. Jos ihan oikeasti haluaisi ymmärtää, miksi joku eläin toimii miten toimii ja lauma toimii tietyllä tavalla, pitäisi pystyä "olemaan" eläin...siis noin niinkuin ajatuksiltaan....tai siis arvottamaan asioita kuten eläin. Ehkä tähän liittyy myös osittain esim. ajatuksia hoidosta (esim. pärjääkö lammas ulkona talvella jne).

Itse kuulun kanssa näihin "tuijottajiin", varsinkin karitsoiden puuhailuja on hauska seurata. Monta kertaa ihan vain lampolassa olessa ja lampaiden puuhastelua seuratessa näkee asioita, joita ei välttämättä muuten näe (siis jos vain käy ja ruokkii jne).

En osaa sanoa onko tämä jotain "ymmärtämistä" vai vaan halua yrittää tehdä asioita siten, että osaisi hoitaa lampaita parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se se vasta onkin haaste.

[Tartsi]

Mullekkin on nyt selvinnyt monta juttua lampaiden käytöksestä,kun on todella ollut aikaa istua niiden touhuja katsellen.Nekin ovat tottuneet ja kesyyntyneet ihan älyttömästi,mä voin yöllä käydä pullottamassa/ vahtimassa viimestä tiinettä ilman ,että kaikki säntää heti pystyyn.Kun mä lähden pois,ne kysyy lähdenkö  ;D pitäähän siihen vastata,että "Mä meen nyt" sitten hiljenevät.

[Aulimaija]

Itse kuulun kanssa näihin "tuijottajiin", varsinkin karitsoiden puuhailuja on hauska seurata. Monta kertaa ihan vain lampolassa olessa ja lampaiden puuhastelua seuratessa näkee asioita, joita ei välttämättä muuten näe (siis jos vain käy ja ruokkii jne).

En osaa sanoa onko tämä jotain "ymmärtämistä" vai vaan halua yrittää tehdä asioita siten, että osaisi hoitaa lampaita parhaalla mahdollisella tavalla. Ja se se vasta onkin haaste.

Sama täällä