Synnytysavusta

[tumpelo]

Riina - varmaankin riippuu uuhen koosta, meillä pieniä suomenlammasuuhia, karitsan syntymäpainot 2-3,5 kg, joskus tullut kovalla ruokinnalla (väkirehu) yli viis kilosia, silloin uuhet että karitsat olivat kovilla.
Mutta, miksi kantavia uuhia pitää ruokkia voimaperäisesti, nää alkuperäisrodut ovat tulleet toimeen laihalla ruualla aikaisemmin.

[kainuunharmas]

Mä myös olen törmännyt ihmisiin, jotka joko a) ihmettelevät, että eikös lampaat karitsoi omin avuin, mitäs niitä vahtimaan? tai b) lampaan omistajiin, jotka kertovat yönsä nukkuvan rauhassa ja aamusella menevät sydän kurkussa katsomaan, mitä on tapahtunut?

Harva -ei lampaanomistaja- ymmärtää, että lammas on yksi eniten apua tarvitseva karitsointiaikaan, emolehmät ovat toinen tärkeä ryhmä poikima-aikaan, joita kannattaa seurata ja tarvittaessa antaa apua.

Itse olen joutunut antamaan apua, lähinnä väärissä asennoissa syntyville karitsoille, tai sitten on isoja karitsoja, että vedetään... ja pelätään... ja uuhi on aivan kuitti, mutta tähän asti on hyvin selvitty ilman el.lääk.
Kuolleita karitsoja on syntynyt, mutta toistaiseksi yhtään elävänä syntynyttä ei ole kuollut.

Ja karitsointiaikaan en juurikaan uskalla lähteä kotoa mihkään, ( eikä paljon jaksakaan valvomisten takia ) kun päävastuu eläimistä, sekä karitsoinneista on mulla. Ja toki haluan itse ollakin paikalla, koska haluan tietää ja nähdä, mitä uuhilleni ja karitsoille kuuluu ja miten kenenkin karitsointi sujuu.

Meidän el.lääk. sanoi, että se on eläinsuojelurikos, jollei uuhia valvota karitsointi-aikaan, kun kerta tiedetään, että karitsoimassa on...

[Kats]

Meillä on vuosien mittaan ollut ihan muutama tapaus kun on tarvinnut auttaa karitsoinnissa (ehkä 0,5% luokkaa). Itselleni karitsointien valvomisessa tärkeintä onkin se, että valvotaan ternin saanti ja emän huolenpito. Joskus toinen emä koittaa varastaa karitsan. Joskus taas toinen tai kolmas karitsa lähtee vaeltamaan muiden emojen perään eikä oma emo saa pidettyä omiaan kasassa.

Meillä karitsoidaan 40 uuhen ryhmissä ja hyvin harva joudutaan eristämään juuri tämän vaeltamisen takia.

[Aulimaija]

Meillä karitsoidaan 40 uuhen ryhmissä ja hyvin harva joudutaan eristämään juuri tämän vaeltamisen takia.

Mä olen myös huomannut että suurin osa emoista pystyy hyvin pitämään kaksi karitsaa hallinnassa, mutta kolmannen (tai useamman) hallintaan tarvitaan jo kokenut hyvä emo.

Yhtenä aamuna oli ihana mennä lampolaan ja nähdä kun viisivuotias hyvä harmasmamma oli nuollut ja hoitanut kolmosensa kauniisti pyhäkuntoon + piti niitä kaikkia tiukasti eräässä nurkassa kuin odottamassa mun tuloani  :-* Pidin sitä kuitenkin pari päivää itsekseen ja nyt on ollut jo jonkin aikaa isommassa ryhmässä ja hoitaa karitsoitaan tosi hyvin.

Hyvin herkästi joku kolmosista tosiaan lähtee vaeltelemaan ja siitä ei yleensä seuraa kuin hylkimisiä 

[Kaisa]

Meillä Taimi ohjailee näppärästi nelosiaan...parina ekana päivänä sen ei tarvinnut kuin äännähtää niin kakarat säntäsi kauimpaan nurkkaan mamman taakse turvaan. Nyt ovat jo niin luottavaisia ja uteliaita, että Taimikaan ei niitä enää käskytä tuolla lailla. Säntää kyllä väliin heti jos huomaa jotain epäilyttävää, kuten tuttipullon taskussa  :

[Anouk]

Mitä kautta olette oppineet antamaaan synnytysapua? Eli onko vaan luettu kirjasta, vai oletteko olleet jossain opissa, vai ihanko vaan maalaisjärjellä?

[shavia]

Reilu kymmenen vuotta lammaskuvioista sivussa olleena voin todeta, että onpa asiat muuttuneet tältäkin osin. Entisinä aikoina (ennen EU:ta) meillä ei koskaan kättä työnnetty lampaan sisälle, koska ei ollut tarvetta. Karitsoinnit toki valvottiin ja isoja karitsoita vedettiin uloskin, kun pää tai takajalat oli näkyvissä, putsattiin limat nenästä jne.  Tuli vitosia ja yhdet kutosetkin (tosin vain 4 eloon).

Nyt viime vuonna kun oli 10 uuhta karitsoimassa, niin jopa piti kahdelta kaivaa neloset ulos, kun ensin olivat yritelleet yli puoli päivää.

Ymmärrän hyvin, että monet, ainakin iäkkäämmät, ihmiset ovat sitä mieltä, että karitsoinneissa ei tarvitse avustaa. Ennen ei nimittäin tarvinnut, koska ei avustettu. Isoisän lampaat, joita meilläkin oli silloin ennnen, olivat nimittäin olleet useiden sukupolvien ajan kesät saaressa, ja yleensä karitsoivatkin siellä. Ne olivat siis paljon luonnonvaraisempia eläimiä kuin nämä nykyiset suomenlampaat. Jos jollakin tuli karitsoinnissa vakava ongelma, sitä ei löytynyt syksyllä saaresta eikä se jatkanut sukua. Joku tuossa jo mainitsikin, että vuohien poikimista ei tarvitse avustaa. Eikä varmaan tarvitse porojenkaan.

Luin juuri suomenlampaan jalostusopasta, jossa sanotaan, että karitsan pitää saada ternimaitoa 20 minuutin kuluessa. Ennen se oli 2 tunnin. Kohta se on varmaan 2 minuutin Jotkut kai ruuttaa ihan rutiinilla karitsoihin ternimaitoa ja vaikka muitakin mömmöjä ihan kyselemättä. Ei siinä mitään, hyvähän se on siinä mielessä, että karitsoja jää paremmin eloon, mutta samalla jää eloon sellaisiakin, joiden ehkä "luonnonmukaisemmissa" olosuhteissa olisi pitänyt kuolla.

Olen siis kaikkien muiden kanssa samaa mieltä, että synnystysapua pitää antaa, kun sitä tarvitaan. Mutta olen myös sitä mieltä, että sitä ei pitäisi tarvita. Eikä se koskaan ole uuhelle hyväksi, vaikka kuinka hygieeninen yrittäisi olla. Eli synnytysapua kaipaavat uuhet ja niiden jälkeläiset pitäisi laittaa poistoon rankalla kädellä.

[semppu]

^Tuo tuli mullakin mieleen, kun asiaa aprikoin. Ihan tottahan se on. Esim. tiukat uuhet, jollainen meidän Nellikin on, eivät ole päässeet liiemmälti sikiämään, vaan ovat kuolleet sukupuuttoon.
Ahvenaiset on varmaan juuri tuon "luonnon karsinnan" takia myös hyviä synnyttämään.

Toki on sitten muitakin ominaisuuksia, miksi jostain halutaan jälkeläisiä.

[Riina]

Mitä kautta olette oppineet antamaaan synnytysapua? Eli onko vaan luettu kirjasta, vai oletteko olleet jossain opissa, vai ihanko vaan maalaisjärjellä?

Sanotaan, että mä luin alussa ahkerasti kirjoista synnytysavusta, mutta tositoimissa ei kirjasta ole ollut juuri mitään hyötyä. Ne tilanteet tulee niin äkkiä vastaan, ei siinä ole aikaa katsella kaavakuvia ja lukea, että "työnnä toiset jalat varovasti taaksepäin ja pidä toisista jaloista kiinni" jne.  Tärkeintä karitsointiavun antamisessa on mun mielestä kyky "nähdä käsillä" eli pystyä sokkona päättelemään käsillä tunnustelemalla, mitä uuhen sisällä on.

[Äppö]

Kun meillä karitsoi eka uuhi muutama vuosi sitten, se oli ongelmatapaus heti alkujaan: todella ahne kaiken syöjä, lihava ja viisas. Emätin tuli ulos 2 viikkoa ennen karitsointia. Ja sitte sitä vahtaamista riittti, kun oli kaikki maholliset opukset luettu ja apua "valmiita" antamaan... Ja kuinka kävikään.. Mun oli pakko lähteä lasten kanssa päiväksi kotoa pois ja isäntä hoiti koko karitsoinnin! Eikä tietty sekään ongelmitta menny, kaikki karitsat oli sekaisin ja oudoissa asennoissa, mutta isäntä selvisi kunnialla.  Uuhi pantiin pataan heti seuraavana syksynä.. :
Pyrin valvomaan kaikki karitsoinnit mutta joskus niitä menee huti. Surkeinta on jos ja kun karitsa kuolee kovasta yrityksestä ja hoidosta huolimatta, tai just silloin kun on ollu pakko nukkua se pari tuntia omassa punkassa, mutta onneksi kuitenkin niitä hyvin päättyneitä tragedioita on enemmän...
Eläinlääkäriä on tarvittu kerran sisään jääneiden jälkeisten takia ja muutama utaretulehdus on ollu. Meillä on turha soittaa ell:ää kovin kiireellisenä, saapumiseen menee yleensä 2-4 tuntia... >

Kyllä on niin että karitsointiaikaa pitää oikein odottamalla odottaa, nytki on kamala hinku saada jo kuulla pikku-määkymistä.. Eilen illalla kun näkyi uusintana  Luotojen naiset, piti ihan sitä varten kattoo uudestaan että kuulee sitä ääntä.. :

Ovat muuten sellasia emäntiä että hattua nostan ja jos joku teistä kuuluu Luotojen naisiin, niin lämpimät terveiset täältä Kainuun korvesta!!!!

[tumpelo]

shavia -  hyvä, jälleen ihmisten ahneus, kaikki tarvitsee pitää hengissä viimeiseen asti, tämän seurauksena kanta rupeaa rappeutumaan, sama on koirien "jalostuksessa".
Meillä pelaa ruokinta hyvin, karitsat ei "liian" isoja syntymään - emät ja jälkeläiset voivat hyvi. Säästyy ell. laskuilta, sekä väkirehulta, vaikka halpaahan kaura on.
Hyviin nurmiin kannattaa satsata.

[Sanna B]

 

Hyvin herkästi joku kolmosista tosiaan lähtee vaeltelemaan ja siitä ei yleensä seuraa kuin hylkimisiä 

Joo yhdyn tähän.. Eli kaksi vuotias uuhemme sai kolmoset ja yx niistä on sellainen harhailija.. Emä kyllä antaa olla sen samassa porukassa mutta ei päästä tissille.. Tuttipullo pässihän tästä on sitte tullut.. Saa vaan juosta lampolasta karkuun ku juoksee perässä

[jeeves]

Mä avustan tarpeen vaatiessa uuhieni synnytystä
mutta emolehmä puolella minulla ei ole mitään asiaa mennä avittaan synnytystä jos ei emä ole tosi tosi vaikeuksissa kikille laittoa on aivan turha haaveillakkaan lemmukkani nääs tuloo päälle kaksi viikkoa menöö ennenkö päästävät lähelle.

mutta ensikertaiset uuhet niitä on melkein pakko seurata, niille kun pakkaa tulla turhan isoja karitsoita,
onneksi minulla on ollut tuuria kun sattuvat poikimaan pitkin päivää harvoin on yö aikaan joten olen sen katsonut turhaksi käydä lampolassa yöllä,

[Maija H]

Mitä kautta olette oppineet antamaaan synnytysapua? Eli onko vaan luettu kirjasta, vai oletteko olleet jossain opissa, vai ihanko vaan maalaisjärjellä?

Olen nähnyt käytännössä lapsesta asti sekä lehmillä että lampailla ja sitten lukenut kuvauksia ja lopulta toden eteen itse joutunut ja siinä sitten kyllä oli maalaisjärjen paikka. Itselleni on ollut hyötyä siitä, että olen nähnyt kokeneiden tekemänä ennen kuin itse jouduin hommiin, mutta kyllä se vasta se oma kokemus antaa todellisen opin.

[rekku]

Entisinä aikoina (ennen EU:ta) meillä ei koskaan kättä työnnetty lampaan sisälle, koska ei ollut tarvetta. Karitsoinnit toki valvottiin ja isoja karitsoita vedettiin uloskin, kun pää tai takajalat oli näkyvissä, putsattiin limat nenästä jne. 

... monet, ainakin iäkkäämmät, ihmiset ovat sitä mieltä, että karitsoinneissa ei tarvitse avustaa. Ennen ei nimittäin tarvinnut, koska ei avustettu. Isoisän lampaat, joita meilläkin oli silloin ennnen

Synnytysapua on monenlaista. Itse lasken kaikenmoisen kätilöinnin synnytysavuksi, eli siis synnytysapua on jo se, kun seuraan tilannetta. Autan vetämällä tarvittaessa, koska en halua, että uuhi on karitsoinnin jälkeen ihan puhki. Väsynyt emä ei kunnolla hoida karitsoitaan, maidontulo voi olla heikompaa. Kopelointi on sitten erikseen: siihen en mielelläni ryhdy.

Johtuiko tuo, ettei isoisän aikaan avustettu siitä, että apua ei tarvittu vai siitä, ettei yksinkertaisesti ollut aikaa ja mahdollisuuksia sen antamiseen (karitsointi saaressa)? Jopa nuo britit, jotka taitavat pitää lampaita kuten poroja, ohjeistavat, että karitsointiaikaan uuhet pitäisi olla lähellä ja karitsointeja pitäisi valvoa.

Ternimaidon antamisohjeen uudistus johtunee ihan tiedon lisääntymisestä: nykyään tiedetään aiempaa tarkemmin, kuinka emän ternimaidon vasta-aineet parhaiten imeytyvät.