Synnytysavusta

[Aulimaija]

Mulle on ollut jonkin asteinen yllätys etteivät kaikki lampaan omistajat anna uuhelle synnytysapua tarpeen vaatiessa. Miten uuhen sitten käy - ja karitsoiden? Kuolevatko vaan karitsat, vai emo usein myös?

Ilmeisestikin moni kutsuu eläinlääkärin siihen hommaan myös?

Te, jotka itse annatte synnytysapua, onko ollut jotai sellaista mihin on tarvittu lääkäriä lopulta kuitenkin? Eli, karitsa ei ole tullut ulos vaikka on kaikkensa tehnyt? Millaisessa tapauksessa näin on käynyt?

Mun mies kävi tässä viikko takaperin yksillä 60 - vuotis synttäreillä missä juhlakalu ihmetteli kun ei emäntä ollut mukana. Hän oli kovasti ihmeissään kun mieheni kertoi etten lähde karitsointiaikana mihinkään. Hänen mukaansa heillä ei ikinä annettu apua uuhille! Tokihan niitä kuolikin ja karitsat olivat oletettavasti huomattavasti pienempiä muutenkin  :

Kyselyikä iski taas  ;D

[suviande]

Minä annan apua, jos vain on tarvetta antaa. Silloin ekalla kerralla niitä tuli se viisi ja silloin soitin ell:n paikalle..en todellakaan ollut varma mitä tehdä, kun se jalkaviidakko oli melkoinen ;D
Nyt osaan jo aika hyvin mielestäni, vaikka ei kovin montaa ole tarvinnutkaan auttaa, pikemminkin jälkikäteen tarkistaa että kohtu on tyhjä

Mulla on tuossa 1 uuhi karitsoimassa hetkenä/päivänä minä hyvänsä ja silti aion käydä tänään kummitytön synttäreillä. Onneksi on tuossa lähellä, ettei mene kovin kauaa ajella kotiin jos jotain tulee

[Maija H]

Minä olen aina selvittänyt kaikki tapaukset itse ja kaikeksi onneksi on kaikki mennyt hyvin sikäli, että uuhet ovat aina selvinneet hengissä - kohdussa valmiiksi kuolleet karitsat ja epämuodostumat ovat ollet ainoat, jotka eivät ole jääneet henkiin. Pahin paikka oli yksi epämuodostuma, jossa pää ja rintäkehä olivat valtavat verrattuna normaaleihin etupäihin, mutta sain sen myös ulos ja sama uuhi on karitsoinut normaalisti tuonkin jälkeen. En vaan haluaisi joutua vastaavan jutun eteen uutta kertaa. Enkä kyllä lähde minnekään pidemmälle karitsointiaikaan  - etäisyys on korkeintan se että mieheni voi soittaa jos alkaa olla suurempia vaikeuksia niin ehdin apuun.

Joskus on joku tutuistani joutunut ottamaan eläinlääkärin paloittelemaan liian suuren karitsan kohdussa, jolloin uuhi pelastettiin. Täälläpäin kyllä yleensä antavat kaikki apua itse tai soittavat jonkun muun meistä kokeneemmista apuun.

En kyllä pystyisi jättämään ilman apua  :

[Aulimaija]

En kyllä pystyisi jättämään ilman apua  :

En minäkään. Tänäkin vuonna on tullut karitsoita jos jonkinlaisissa asennoissa ja hyvin olen niistä itse selvinnyt. Ikäviä ovat mm- sellaiset, joissa karitsalla on pää kääntynyt selän päälle ja ulos yritetään rinta edellä. Menee vähän aikaa kun miettii, että missä hitossa se pää on....Aika saman tuntuinen on, kun pää on jalkojen välissä rintaa vasten. Pylly edellä tulevia on ollut tänäkin vuonna useampi kuin yksi. Sekä sellaisia, joissa karitsa tulee pää edellä ilman jalkoja siinä alla.

[Vahtimassu]

Minä kyllä annan apua jos on tarvetta, en pystyisi kyllä vaan katsomaan jos toisella on vaikeaa. Omat kokemukseni ovat kyllä varsin vähäisiä avun annosta, luojan kiitos, ei mitään pahempaa ole ollut tähän mennessä.
Ja jos olis sellainen tilanne että itselle näyttäis siltä että ei ite saa autettua, soittaisin eläinlääkärin, mä omaa lääkäriä varoittelinkin nyt että meillä alkaa silloin ja silloin karitsointi aika että tiedät jos soitan!

Ne muutamata kerrat jolloin olen apua antanut, ovat olleet sellaisia että on näkynyt vain pää, tai peppu, sellaisia isoja karitsoita olen uuhelle hieman auttanut vetämään jos näyttää että on uuhi tiukilla. Mulla on se onni, että mieheni ei epäröi tarttua auttamaan uuhta jos se on vahtimassa karitsointia, viime keväänä se kerran soittikin mulle ylpeänä töihin, että minäpä autoin karitsat ulos kun ensimmäinen oli perse edellä tulossa ulos ja jalkoja ei näkyny.  ;D Tämän takia minä uskallan lähteä esim. päivän reissulle käymään jos sattuu joku meno, tosin hyvin tiiviisti pyrin olemaan kotona karitsointi ajan. Vaikka nytten kulen töissä, on hyvin vähän sattunut karitsointeja mun työajalle, vaan ne ovat sopivasti tehneet karitsansa aamulla ennen töihin menoa että olen saanut ne valvoa. Mulla onkin onneksi niin ihanan joustava työnantaja että mä saan myöhästyä töistä jos mulla joku uuhi näyttää karitsoivan aamulla, voin valvoa sen loppuun ja mennä sitten töihin kun kaikki näyttää olevan hyvin. Tuleehan tuota työtunteja sitten vähemmän, mutta eipä sillä työllä rahallista merkitystä ole mulle. 

[Talvikki]

Synnytysapua annan lehmilleni ja myös tuleville lampailleni.Olisi todella edesvastuutonta vain katsella päältä kuinka käy. Kyllä olen kuullut sellaisenkin jutun että omistajat nukkuvat yönsä rauhassa ja aamulla vain keräävät raadot. Ei taivu minulta, eläin on liian arvokas ja rakas.Jokainen kuolema vihloo, vaikka se onkin väistämätöntä, kun eläimiä on.

[Riina]

Mä valvon karitsoinnit ja avustan minkä pystyn. Tähän mennessä ei ole tullut eteen lammasta, jonka karitsointiavusta en olisi selvinnyt ilman eläinlääkäriä, mutta olen kyllä joutunut pyytämään perheenjäseniä avuksi muutamassa tosi vaikeassa tapauksessa. Pahin mikä on tullut vastaan oli iso karitsa, joka tuli häntä edellä ja oli juuttunut synnytysteihin kiinni. Siitäkin selvittiin ja vielä ilman tappioita, mitä pidän ihmeenä, koska pelkäsin, että sekä uuhi että karitsa kuolee, koska tein töitä toista tuntia. Kuitenkin keskellä yötä päivystävän eläinlääkärin paikalle saamisessa olisi mennyt vielä kauemmin, joten oli pakko vain yrittää. Toinen paha oli muumioituneen karitsan ulos saaminen, se oli niin kummallinen kokemus, etten mitenkään tahtonut käsittää, MITÄ sieltä on tulossa. Se ei tuntunut karitsalta, vaan oli sellainen luisen tuntuinen ja ihmeellinen mytty, joka ei ollut karitsan muotoinen. Uskoin sen karitsaksi vasta, kun sain näkyviin mustaa karvaa! Lopulta kun sain sen ulos, niin jouduin leikkaamaan sen irti emästä saksilla, koska sillä oli niin sitkeät kalvot sun muut, ettei se irronnut muuten. Emä ei olisi sitä ilman apua pystynyt synnyttämään, joten olisin menettänyt emän ilman avustamista.

[maunu_muori]

Mulla on ollut sillain tosi hyvä tsägä, että meillä lampaat on poikineet illalla ja alkuyöstä, muutama aamulla mut ei kukaan keskellä päivää, jolloin en oo paikalla.(tosin voin yleensä järjestellä hätätilassa työtehtäviäni ja jäädä joko liukumavapaalle, tai tehä etätöitä...niin ettei sekään olis ihan mahoton tilanne)

Eka lammas, joka meillä poiki ei ollut ees mun oma, eikä mulla ollut ennen sitä mitään kokemusta tiineistä lampaista tai elikoitten poikimisista, tuli meille, kun ei sitä voitukaan viedä enää paikkaan, jonne oli matkalla(kylmään navettaa alkutalvesta). Synnytttäminen oli jo niin lähellä... kyllä meni puol yötä silmät ristissä kuvia tavatessa, että miten autetaan missäkin ongelmaasennossa olevaa karitsaa... noista nelijalkasista oli sillon aika vähän kokemusta (mitä nyt pentuna olin yhen lehmän poikimisessa mukana). Arvatkaas jatkoko se elikko matkaansa poikimisen jälkeenkään sinne minne oli aiottu  ;D.. Tää oli se viimenen niitti, joka pakotti meidät kokonaan muuttaan tänne korpeen.. kun ne penteleen karitsatkin oli uuhia... 

Meillä ei oo ollut kuin yks vaikeempi poikiminen, ensimmäinen oli kanavassa jalat taapäin, ja toinen siinä vieressä sorkat ojossa.. pikkaisen piti tunnustella, että miten saan tavarat takasin sisuksiin ja järjesttettyä oikein..ja kyseessä oli tietty esikko.. Kyl se neiti siinä touhussa vähän repes ulkosynnyttimistä, mut uskosin, että kaikki menee hyvin tänä keväänä, kokoo on tullut tytölle aika tavalla lisää, melkein äiteensä kokoa, joka ei oo ihan pienin näkemäni lambi.... : jos olis vaaka niin kattosin onko kuinka eroo Aulimaijan Oonaan, ainakin sorkka saappaalla tuntuu..noo myönnetään tää meidän jätti DEE on myös LÄSKI..

Vuohia en yleensä kamalasti avusta: ihan lopussa saataan vähän vetää ja kuivaan hengitystiet. Vuohet on jotenkin luonnonmukaisempia, ne yleensä hoitaa homman ite..

[Nina]

Mä kyttään myös karitsointeja ympäri vuorokauden. Auttamaan olen joutunut useastikin. Meidän ongelmana on tähän asti ollut pitkä tunnutusaika ja siten myös isot karitsat :-\. Eläinlääkäri on käynyt kerran kaivamassa karitsat ulos kun itse en saanut ja uuhi alkoi jo olemaan tosi loppu. Silloin oli kuollut karitsa ihan mykkyrällä tulossa. Toinen saatiin ulos elävänä.

Eilen syntyi viitoset keisarinleikkauksella ja eläinlääkäri kiitteli nopeaa reagoimista. Yleensä kuulemma tälläisessa tapauksessa ei ehditä saamaan ainakaan kaikkia karitsoita elävinä ulos. Joten ei tulisi mieleenkään jättää karitsoivia uuhia "herran haltuun" vaan mielummin ravaan lampolassa muutaman viikon vaikka parin tunnin välein .

[Maija H]

Mulla on ollut sillain tosi hyvä tsägä, että meillä lampaat on poikineet illalla ja alkuyöstä, muutama aamulla mut ei kukaan keskellä päivää, jolloin en oo paikalla.

Vuohia en yleensä kamalasti avusta: ihan lopussa saataan vähän vetää ja kuivaan hengitystiet. Vuohet on jotenkin luonnonmukaisempia, ne yleensä hoitaa homman ite..

Harvoin meilläkään poikivat keskellä päivä tai öisin.

Vuohet tosiaan yleensä selvittävät kaiken itse - mutta niiden kanssa on aika tekeminen jos eivät. Kun ovat usein aika ahtaita autettavia. Kilit ovat jotenkin vielä virtaviivaisempia yleensä syntyessään. Ja kun se sitten tyssää niinoksat pois

[Sanna B]

kyllä meilläkin kytätään.. Mie käyn illalla tai no yöllä yhden aikaan viimeisen kerran, jos silloin on rauhallista eikä näy mitään erikoista laitan unten maille ja aamulla seitsemän maissa tarkistamaan..
Tänä vuonna karitsoinnit aloitti mamma jolla oli viime vuonna eka karitsa väärinpäin ja toiset kuolleet.. Joten tätä kyttäsin tarkemmin ONNEKSI..
Uuhi yritti työntää mut mitään ei näkynyt.. Vähän aikaa seurasin ja hain hanskat ja huusin isännän varalta paikalle myös.. No ekana oli vastassa peppu ja kintereet.. Siinä työnsin karitsaa takaisinpäin ja käänsin varovasti jalat ja vedin ulos.. Elossa oli onneksi.. Samantien syntyikin toinen ja on komeat uuhi kaksoset..

[tumpelo]

tulee kytättyä uuhia hiukan liiankin tarkkaan, taitavat hermostua. Ei ole juuri ollut ongelmia, paitsi jos on omaa tyhmyyttään ruokkinut uuhia liikaa. Pieni syntymäpaino on plussaa, ottaa kasvun kyllä kiinni. On uuhelle ja itselle paljon helpompaa kun karitsat ovat "sopivan" kokoisia.
Meillä riittää rehuksi pää-asiassa laadukas apilasäilörehu. Nyt oli osa alsikeapila voittoista rehua, apilapitoisuus n. 75 %.
Väkirehua tulee syötettyä vain lähinnä imettäville uuhille, kasvatuksessa oleville uuhille ja pässeille, sekä tietysti karitsa kammariin.

[Nipsu]

Avustetaan tietysti, ja ell kutsutaan jos tarpeen. Kahdesti on tarvittu, ne stoorit löytyy täältä, molemmat tapaukset oli pahoin epämuodostuneita karitsoja. Toisessa menetettiin uuhi ja tietysti karitsa, toisessa tuli ensin elävä terve karitsa sekasikiön lisäksi ja uuhikin jäi henkiin. Tavalliset asentovirheet on hoituneet omin neuvoin, onneksi.

[Riina]

Tumpelo: minkä painoinen karitsa on sun mielestä siis sopivan painoinen? 

[semppu]

Ensimmäinen lammasopas jota olen lukenut on Greta Stenbergin elämää lampaiden kanssa. (Muuta ei meidän kirjastossa silloin ollut.) Siitä sain kyllä sen käsityksen että synnytysapua annetaan aina ja virheasennot voi aina korjata käsityönä, useimmiten itse.

Elämäni ekoissa karitsoinneissa jouduin antamaan kummallekin uuhelle apua, kyllä tärisin kun sitä tein, mutta ei ollut vaihtoehtoa. Pauliina tuli apuun toisessa tapauksessa. Jos en olis antanu apua, niin olis varmaan kuollu sekä uuhet että karitsat, oli sellaiset tilanteet. Onpahan koettu sekin heti alkuun. Ja täältä olen lukenut, että virheasennot voi toistua samoilla uuhilla usein. Eli nytkin voi olla tiedossa auttamista.