"päivystys" h-hetken lähestyessä

[Nivalan tila]

valvonnasta:

meillä on valvottu navetointien lisäksi normaalisti että kaksi kertaa päivällä ja sitten iltatarkastus nukkumaan mennessä, jos silloin ei näytä kukaan karitsoivalta niin nukumme yön yleensä ilman käyntiä ( poikkeuksena olemme tämän kevään ajan käyneet kerran yössä kun nuorimmaisemme (tulee3kk) herää syömään)

uuhista kyllä huomaa illalla 21-23 jos ne suunnittelevat karitsoivansa (vanhat ja tutut uuhet)

meillä odotellaan 35 ensikkoa karitsoivaksi heinäkuulta alkaen.

meillä on karitsointi karsinat tehty elementeiksi, uuhta eristäessä aloitamme nurkasta niin kahdella elementillä saa uuhelle oman yksiön. yleensä meillä on aina muutama tyhjä yksiö valmiina.

ensikoiden kohdalla teemme miltei kaikille yksiöt valmiikisi ja laitamme ensimmäisenä karitsoivat jo valmiiksi yksiöihin (1-2vrk) meillä seurataan astumiset ja ns pässin kanssaa kiehnäämiset ja laitetaan ne kalenteriin. 95% on pitänyt pelkät kiehnäämiset kutinsa uuhet ovat karitsoineet 5 vrk heitolla siitä päivästä.

[Riina]

Mulla ainakin kesyt, ihmisiin tottuneet lampaat eivät ole siirrosta moksiskaan. Samoin itse siirtelen lampaita aika usein karsinasta toiseen, joten ne ovat tottuneet tähän. Mutta on kyllä arkoja ja herkkiäkin uuhia laumassa, jotka ottavat siirtämisestä tai uudesta karsinasta herkästi "kilarit".

[Petri]

Mulla on todella kesyt uuhet, niitä on paljon käsitelty, kuljetettu ja ne seuraa ihmistä laitto riimun tai ei.

Tässä ehkä se ero, me emme hirveän paljon istuskele karsinassa ja rapsuttele. Vähän ehtii, mutta jos jokaisen pitäisi saada 10 sekuntia päivittäin, niin tulee helposti 20 min pelkkään tähän. Eli aina tietty karsinassa käydessä tulevat ne muutamat, jotka kerjäävät rapsutukset ja ne myös saavat. Mutta sitten on niitä takarivin arkajalkoja. Karitsoinnin lähestyessä vielä jonkinlaiset äidinvaistot, mikä tekee osasta vieläkin vauhkompia, osasta kesympiä.

Kyllä meillä ainakin tässä rutiinien "pehmeiksi" suunnittelussa ajattelen yhtä paljon tehokasta oman työn tekoa,  hoitajan hyvinvointia ja stressittömyyttä siinä missä eläintenkin. Ja jos hoitajalla stressaa, stressaa kohta eläimilläkin...

Petri

[rekku]

Ja jos hoitajalla stressaa, stressaa kohta eläimilläkin...

tämä on niin tosi, ja kannattaa ottaa huomioon töitä suunnitellessa -oli katras sitten 3 tai 300 eläintä.

[mmj]

Ja jos hoitajalla stressaa, stressaa kohta eläimilläkin...

Keritsin 8 mammaa, joilla on laskettu aika ensi viikolla. Mun uuhet eivät ole kesyjä. Käytin tosi paljon aikaa, kauniita otteita ja suostuttelua, etteivät vain telo itseään ja stressaa turhaa. Täytyy sanoa, että olipas kivaa! Yleensä keritsen tyyliin "pakko saada tänään näin ja näin monta, kiire, kiire, äkkiä". Näiden mammojen kanssa olin tosi rauhallinen ja syöttelin välillä (keritsen telineessä) kauraa. Tulipa itsellekin levollinen ja kiva mieli.

t mj

[Tartsi]

Mut jos eläinten silittely lievittää ihmisillä stressiä,niin siinähän ne eläimetkin sitten kesyyntyvät ja hoito helpottuu ja hoitajan stressi pienenee...Jos mä kihisen jostain syystä kiukusta,mä voin piiloutua kylmältä maailmalta lampolan nurkkaan.Ei mee kauaa,kun jonkun pää tulee siihen lohduttamaan. Mä olen nyt käynyt öisinkin lampolassa kurkkaamassa,josko siellä tapahtuis jotain.Mä herään kuitenkin aina jossain vaiheessa yöllä vessaan ja jään sitte sänkyyn pyörimään,kun mietin pitäiskö mennä vilkasemaan.Saanpahan nukkuu sitte loppuyön rauhassa. Ne astutusvaljaat ei ehkä olis hullumpi idea.

[Vahtimassu]

No, mä olenkin sit näitä hellämieliä, että tykkään rapsutella ja antaa huomiota uuhille, jo karitsasta lähtien alan totuttaa käsittelyyn. Vielä on ainakin aikaa tehä sitä, eihän sitä tartte kuin vähän aikaa päivässä. Onhan kausia jolloin ei hirveenä ehi. Mutta, minä itse tykkään että eläimet tulee mieluummin hoitajan luo kuin juoksevat karkuun. Tämä käsittely on sitten paljon apuna siirroissa ja hoitotoimissa, helpottaa paljon kun ei tarvi pakolla tai ajattamalla eläimiä käsitellä.

[Petri]

Ja jos hoitajalla stressaa, stressaa kohta eläimilläkin...

Keritsin 8 mammaa, joilla on laskettu aika ensi viikolla. Mun uuhet eivät ole kesyjä. Käytin tosi paljon aikaa, kauniita otteita ja suostuttelua, etteivät vain telo itseään ja stressaa turhaa. Täytyy sanoa, että olipas kivaa! Yleensä keritsen tyyliin "pakko saada tänään näin ja näin monta, kiire, kiire, äkkiä". Näiden mammojen kanssa olin tosi rauhallinen ja syöttelin välillä (keritsen telineessä) kauraa. Tulipa itsellekin levollinen ja kiva mieli.

Vähän tätä tarkoitin. Eli kerintää varten "huomaamattomasti" aidataan pieni porukka niin ahtaalle, että sieltä voi paimensauvalla poimia, kukaan ei pysty juoksemaan mihinkään. Ja tämä tietysti vasta, kun aamueväät on syöty, eli kerintä alkaa vasta muutama tunti aamutöiden jälkeen. Ja kauraa aina onnistuneen operaation jälkeen. Ja niille laumasta mukaantuleville täytyy sitä rapsutusta pystyä aina tarjoamaan.

En ole ollenkaan hyvä tässä, en. Mutta tavoitteena on hiljalleen hioa rutiineja sellaisiksi, että turha hötkyily jäisi pois. Vaikka huipputuotoksesta leikataankin, niin helppo hoito on - luullakseni - parhaaksi niin itselle kuin eläimillekin.

H-hetken ongelmallisuuteen voinee vaikuttaa tunnutuksella? Me koetamme tunnuttaa mieluummin hieman niukasti kuin runsaasti, lähinnä tuon karitsoinnin helpottamiseksi. Vaikka sitten viikko siellä loppupäässä venyykin, kun syntyvä on pienempi eikä voi turboruokkia emiä heti karitsoinnin jälkeen. Vai olenko ihan väärässä?

Petri