"päivystys" h-hetken lähestyessä

[semppu]

Mun toisella uuhella on huomenna laskettu aika. Se on ensikko, ja utareet ja peräpää näyttävät jo aika kypsiltä, limaa tms. ei sentään vielä tule. Ongelma on se, että uuhen käytös ei näytä alkuunkaan miltään. Heti kun menen lampolaan niin työntää pään tuttuun tapaansa portin raosta ja väkirehut ja heinät menee sen sileän tien. Ei kuopimista eikä muutakaan merkkiä.

Meillä lähti tänään perhe käymään Vuokatissa päiväseltään. Itse en tuon uuhen takia uskaltanut lähteä, vaikka arvelinkin ettei tämän päivän aikana karitsoi. Mutta yö. :-\ Jos mikään ei tyttelin olemuksessa muutu, niin uskallanko mennä nukkumaan ja nukkua aamuun asti ihan tyynenä?

Viime vuonna mulla ei ollut mitään ongelmia tämän asian kanssa. Lampaat rupes näyttämään merkkejä h-hetkestä jo puolitoista vuorokautta ennen karitsoiden ilmaantumista. Ja viime vuonna en tiennyt tarkkaa astumispäivää, nyt tiedän, ja en osaa suhtautua tuohon laskettuun päivään oikein rennosti.

Miten toimisitte?

[Riina]

Mä kävisin katsomassa neljän tunnin välein, kun on ensikko ja kun alkaa tulla karitsoimisen oireita lähemmäs niin kahden tunnin välein.

[semppu]

Ok Riina. Kiitos kun joku antaa selvän vastauksen  Tokihan aina voi kaikkea sattua mutta kuitenkin, ei ainakaan minun tarvitse miettiä että olenko vainoharhainen tms.

[Petri]

Mä kävisin katsomassa neljän tunnin välein, kun on ensikko ja kun alkaa tulla karitsoimisen oireita lähemmäs niin kahden tunnin välein.

Ohhoh... Meillä on tietty eristetty lampola, eli lämpötila plussan puolella, mutta... päiväaikaan saatetaan katsoa neljän tunnin välein, yöllä kyllä nukutaan, ellei "varmoja" ongelmia ole odotettavissa. Ehkä olemme vähän lepsuja...

Tänään olisi varmaan pitänyt puuttua tapahtumiin, kun toiskertalaisella oli selvästi vaikeuksia saada karitsaa ulos. Ponnisteli pitkään, sitten tuli eka perätilassa, kuolleena. Loput kaksi autettiin, kun emä oli ihan sippi. Ja toinen niistäkin oli ihan veltto, hengitti toki, ei auttanut glukoosi mahaletkulla, hiljalleen hiipui alilämpöiseksi, ei imemisrefleksiä, lopulta viiden tunnin jälkeen napautin armahtavan iskun päähän. Se henkiinjäänyt on pirteä ja emä ihan valioaineista, koetti sitä velttoakin nuolla viimeiseen asti. Aina miettii, mitä olisi (vai olisiko?) voinut tehdä toisin... Aikaisemmin puuttua, yrittää kääntää sitä ensimmäistä karitsaa?

Petri

[Aulimaija]

yrittää kääntää sitä ensimmäistä karitsaa?

Perätilassa olevaa karitsaa mä en ainakaan käännä, vaan kaivan siltä takajalat esiin ja otan ulos jalat edellä. Ei ole liian hankalaa ja pääsääntöisesti onnistuu aina 

[Riina]

Petri: en mä noin tiuhaan tahtiin käy katsomassa tuttuja, aiemmin karitsoineita, hyviä emoja yön aikana, niille saatan jättää pelkän itkuhälyttimen ja nukkua koko yön, jos itkuhälytin ei herätä. Mutta mun mielestä ensikkoemä pitää valvoa tarkasti. Vaikka karitsointi menisi hyvin ilman apuja, niin mulla on vuosittain ollut ainakin yksi ensikko, joka on mm. pelännyt karitsoitaan ja tarvinnut rauhoittelua, jotta karitsat ovat päässeet juomaan ensimmäiset tipat.

[rekku]

Mä kävisin katsomassa neljän tunnin välein, kun on ensikko ja kun alkaa tulla karitsoimisen oireita lähemmäs niin kahden tunnin välein.

toiskertalaisella oli selvästi vaikeuksia saada karitsaa ulos. Ponnisteli pitkään, sitten tuli eka perätilassa, kuolleena. Loput kaksi autettiin, kun emä oli ihan sippi.

Jostain on jäänyt sellainen takaraivoon, että jos karitsaa ei kuulu n. 20 min kuluessa vesipäästä tai selkeästä ponnistuksesta, niin sitten tarvitsee ryhtyä toimiin. Karitsoitten välillä kait sellainen 30 - 60 min on normaali. Karitsoita voi tulla lisää, jos ei jälkeisiä kuulu ja ponnistelu jatkuu. Yleensä nuo uuhet ovat ainakin meillä karitsoinin loputtua napsineet heinää siinä nuollessaan. Pidän tuota heinän syömistä aika varmana lopun merkkinä.

Noista seurannoista: olen äärettömän onnellinen valvontakameralainen. Päivän käyn n. 3 - 4  h välein, jos en mitään ihmettä kuule tai näe. Jos illalla ei näytä kukaan karitsoivan, menen maate. Kamera on päällä koko ajan, tunnelma siis pirtissä kuin olisi lampolassa.

Ennen kameraa kävin lampolassa 3 h välein 24/7 -systeemillä, kunnes kaikki olivat karitsoineet. En suosittele.

[semppu]

Varmaan ihmisten käytännöt heittelee tässä päivystyksessä aika tavalla. Mitä jos en tietäisi astutuspäivää, niin nukkuisin koko yön ilman mitään huolta? Ja kun monestihan sitä ei tiedä tällainen harrastelija. Tällä ensikolla ei ole edelleenkään mitään "käytösoireita". On ihan normaali, syö ja juo. Käyn taas neljän aikana juoksemassa.

Hirvittää, kun lampolassakin on -7 astetta pakkasta, eikä mulla ole lämpöamppua. Kuvittelin, että ei nyt olis enää niin kylmä. Mutta kun on. Se ei saa karitsoida nyt yöllä! :-X (Muuten tuon emon lapsineen tuohon eteiseen.)

Yhden kaverin kesämökin vieressä oli toissakesänä laitumella lampaita. Yhtenä aamuna yksi ruskea uuhi oli maannut kuolleena ja neljä kuollutta karitsaa vieressä. Siinä ei ainakaan päivystys ollut pelannut. Oon tosi tyytyväinen että mun uuhia autettiin ajoissa viime keväänä synnytyksessä. Toinen oli niin tiukka että karitsat piti kiskoa kahden ihmisen voimin ulos, ja kaikki selvisivät. Toisen kaikki karitsat oli virheasennossa, ja ne piti kaivaa jokainen pois. Ja siitäkin selvittiin. Asentovirheet voi kyllä aina periaatteessa käsittääkseni pelastaa, jos tosiaan sattuu olemaan paikalla oikeaan aikaan.

[Maija H]

tavallisesti -7 astetta ole ongelma vaikka lämpölamppua ei olisikaan. Meillä on selvinnyt karitsan ihan hyvin huomattavasti kylmemmässäkin ilman lamppua. Siis on kylmälampola. Tärkeää on, että on kunnolla kuivitettu ja vedoton paikka. Ja tottaki että karitsa tulee suht nopeasti kuivaksi ja saa terninsä.

Vesipään tulon jälkeen odottelen minä kyllä vielä puolisen tuntia ennen kuin teen suurempia "kaivauksia", jos uuhi muuten toimii kuten normaalisti juuri poikimisen alussa. Jos alkaa ponnistaa ilman tulosta niin silloin menen nopeammin apuun.

[Petri]

> Mutta mun mielestä ensikkoemä pitää valvoa tarkasti. Vaikka karitsointi menisi hyvin ilman apuja, niin mulla on vuosittain ollut ainakin yksi ensikko, joka on mm. pelännyt karitsoitaan ja tarvinnut rauhoittelua, jotta karitsat ovat päässeet juomaan ensimmäiset tipat.

Joo, näitä sattuu, kokemusta on. Ehkä oikeasti olemme käymässä useammin, varsinkin ensikoiden kanssa, mutta ihan kaikkeen ei repeä millään. Ongelmana meillä ei ole niinkään kuvan saaminen pirttiin, sieltä lähteminen ei ole kynnyskysymys, vaan muu tekeminen, joka vie pihasta pois. Valvontakamera voisi silti olla SE juttu, mikä hommataan syksyksi, kun toivottavasti on 50 ensikkoa karitsoimassa...

Petri

[Aulimaija]

Valvontakamera voisi silti olla SE juttu, mikä hommataan syksyksi, kun toivottavasti on 50 ensikkoa karitsoimassa...

Onnea vaan. Itse en varmaan jaksaisi noin montaa ensikkoa kerralla poijittaa  Syksyllä toivottavasti ei kuitenkaan tule isoja vuonueita ihan samalla tavalla kuin keväällä.

Miten sä muuten meinaat järjstää niiden karitsoinnit silleen, että saat jokaiselle järkättyä jonkinlaista karsinaa poikimista varten?

[Kaisa]

Minua kaduttaa etten valvonut muutaman tunnin välein Taimin la:n ja seuraavan päivän välistä yötä jolloin sitten päätti pullauttaa neloset maailmaan. Olisi varmasti Taimikin selvinnyt ilman sitä pillastumista ja karitsat saaneet paremman alun....meidän toiselle uuhellekin olisi voinut jäädä mukavampi muistikuva hommasta, ensi vuonna on ensikkona poikimassa  :. Mutta kun ei tuo Taimi näyttänyt mitään merkkejä silloin puolenyön aikaan kun kävin viimeistä kertaa katsomassa  :...

Ensi vuonna valvon kyllä tarkemmin karitsoinnit...

[Äppö]

Yleensä nuo uuhet ovat ainakin meillä karitsoinin loputtua napsineet heinää siinä nuollessaan. Pidän tuota heinän syömistä aika varmana lopun merkkinä.

Mulla on ollu ja on edelleenkin uuhia jotka syö ja jopa märehtii kesken karitsoinnin  :o,sitä vaille etteivät nukkumaan rupea... :
Kyllä sopii käytöstapoja vaikka minkalaisia sakkii suureen, mutta onnekseni yhtään huutajaa (siis karitsoidessa) en omista. Tosin viime keväänä yksi ensikko huuti kuin syötävä kun sen ainokainen karitsa erehty menemään karitsakamariin, eikä se ollu kaunista määkymistä vaan  suoranaista kiljuntaa > >

[Petri]

Miten sä muuten meinaat järjstää niiden karitsoinnit silleen, että saat jokaiselle järkättyä jonkinlaista karsinaa poikimista varten?

Nyt on pienemmällä (yht. 45 uuhta noin 2 kk aikana karitsoi) määrällä testattu systeemiä, jossa pitkänomaisessa karsinassa nämä "yksiöt" ovat sellainen liukuva osasto karitsointia odottavien ja jo karitsoineiden välissä. Kahdessa rivissä mahtuu maksimissaan 8 yksiötä. Tarvittaessa, jos näyttää tosi rajusti tulevan samaan nippuun, voi toisesta päästä lähteä samanlaisen kanssa, eli pitkänomaisen karsinan keskellä ovat karitsoimattomat, sitten karitsoineet kummasakin päässä. Pitäisi varmaan joskus piirtää tämä idea, vähän paha selittää näin.

Huonoa meidän järjestelyssä on se, että rehut ja vedet pitää viedä ison karsinan poikki. Hyvää taas se, että emän ja karitsoiden yksiöön otto ja sieltä laumaan takaisin päästäminen tapahtuu tosi pehmeästi, ilman kuljetteluja ja raastamista. Luulisin jopa, että työnkäytöllisesti menee aika lailla tasoihin sen kanssa, että yksiöt olisivat hoitokäytävän varrella.  Myös kivennäisten vaihto P->Ca saadaan päivälleen yksillölisesti kohdalleen.

Mutta piirrän joskus, ehkä silloin kun julkistan lampolamme kotisivut...

Petri

[Vahtimassu]

Miten te  muut aattelee nyt tästä, kun täällä keskusteluissa on monesti tullut esille se että nää karitsointien aikana uuhen yksilökarsinaan eristäminen ja kuljettelu yms, että tapahtua pehmeästi ja ilman uuhen tai karitsoiden ressaamista.
Mutta mä nyt heitän oman kokemuksen näistä siirroista. Mulla on todella kesyt uuhet, niitä on paljon käsitelty, kuljetettu ja ne seuraa ihmistä laitto riimun tai ei. Mä olen siirtänyt ne ennen karitsointia tuonne toiselle puolelle, laitto riimun päähän yhdelle ja pari muuta mukaan, ja sitten takaisin siirto jokainen yksitellen karitsoinnin jälkeen, uuhi riimuun ja karitsat kainaloon, nää ei mun mielestä ole milläsäkään siirroista, iloisesti hömpsötellen kulkevat melkeen niin päin et ite saa juosta perässä kun on kiire. Omasta mielestä nää ei siis ole pahemmin ressiä repineet siitä että ne siirrettiin toiselle puolelle karitsoimaan ja sitten sieltä takaisin. Mutta meillä nää ovatkin hyvin ihmisläheisiä otuksia..