Miksi lehmät eivät voisi lypsää pelkällä hyvällä laidun- ja säilörehulla ja mahdollisella viljalisällä sen minkä niiden antama energia ja valkuainen mahdollistavat? Luulisi, että tuolla rehustuksella pääsisi johonkin 7-8000 vuosituotokseen ja eikö se riitä? Lehmät olisivat taatusti myös terveempiä ja pitkäikäisempiä, kun ne eivät olisi niin viimeiseen asti viritettyjä. Mikä ihmeen itseistarkoitus nykyään joka asiassa on tavoitella enemmän ja enemmän?
Nyt on ollut maatalousalan lehdissä aika paljon artikkeleita tästä rehujen ja maidontuotannon lineaarisesta optimoinnista, eli yritetään saada lehmille mahdollisimman hyvä tuotos mahdollisimman taloudellisella ruokinnalla. Tämä tosiaan perustuisi ensisijaisesti siihen todella hyvään säilörehuun: ei ole välttämättä kannattavinta ruokkia lehmää valtavilla väkirehumäärillä. Eli että ei tavoiteltaisikaan enää sitä huippumääriä lypsävää lehmää, vaan yritettäisiin löytää lehmä, jonka pitäminen on kannattavinta. Tähän astihan ykkösfakta laskelmissa on tainnut olla se, että rehukustannus pienenee lypsettyä maitokiloa kohti, mitä enemmän lehmä lypsää. Eli lehmän elatusrehun tarve on sama, tuotti lehmä 25 tai 50 kiloa maitoa päivässä: se rehu, mitä hyvä lehmä tarvitsee tuottaakseen sen 25 kiloa enemmän huonoon lehmään nähden, ei tule maitolitraa kohti enää kovin kalliiksi. Tähän perustuu se, että lypsylehmistä otetaan irti niin paljon maitoa kuin mahdollista. Se onkin yksi lypsykarjan kannattavuuden mittareista.
On kuitenkin hyvä, että nykyään sentään käydään jo keskustelua siitä, että voisiko se hiukan vähemmän maitoa tuottava lehmä ollakin taloudellisesti kannattavampi, kun rehustuksen suunnittelee hieman toisin. Uskon kyllä, että kynnys on todella korkea laittaa pois ne vuosia jalostetut 15 000 kilon vuosituotokseen pääsevät lehmät ja vaihtaa ne puolet vähemmän lypsäviin länsisuomenkarjan lehmiin, koska kuitenkin lypsylehmillä on jalostukseen kiinnitetty todella paljon huomiota. Keskituotoksia ja jalostusarvoja listataan ja tiloja vertaillaan usein juuri näiden arvojen perusteella: ei ole kiva, jos oma tila jää sinne häntäpäille, VAIKKA kannattavuus saattaa olla paljon parempi kuin sillä tilalla, jossa on niitä 15 000 kiloa vuodessa lypsäviä lehmiä. Vaikka suhteutettuna rehunkulutukseen, se kovalypsyinen tuottaa maitolitransa edullisemmin, niin siihen päälle tulee hyvin usein reippaasti enemmän eläinlääkärikuluja, siemennyskertoja jne.
Eniten tarvittaisiin ehkä muutosta juuri arvoissa ja asenteissa. Tätä onkin mielestäni ollut ilmassa jo jonkin aikaa, olen kuullut useamman karjanpitäjän sanovan sitä, että
"meillä jalostetaan lehmiä, ei jalostusarvoja". Monesti se tilan kannattavin lehmä saattaa olla jalostusarvoltaan häthätää jotain nollan päälle - selkälinja on huono, utareen kiinnittyminen ties mitä... Ja kuitenkin näistä lehmistä löytyy usein niitä huomaamattomia, hiljaisia puurtajia, jotka vuodesta toiseen lypsävät keskinkertaista tuotosta, MUTTA tulevat heti tiineeksi, ovat terveitä kuin pukit eikä se utareen huonompi kiinnittyminenkään aiheuta ongelmia muuta kuin jalostusarvolle. Kun ei maitoa tule ylettömästi, niin aina siihen lehmään koneet kiinni saa. Samoin huonompikin jalkojen malli kestää kyllä, kun lypsyrasitus ei ole niin kova. Kovatuottoisella lehmällä ei tahdo jalat kestää millään, kun utare painaa ja muuttaa jalkojen asentoa - vaikka jalkojen jalostuspisteet olisivat paljon paremmat kuin sillä keskinkertaisella länkisäärellä. Tämän takia aina jotkut isännät sanovat, että "meillä jalostetaan lehmiä, ei jalostusarvoja". Olen omassa työssäni lypsykarjatilalla nähnyt sen, että usein ensimmäisenä teurasautoon kuitenkin joutuvat lähtemään ne huippulehmät - jalat ei kestä tai utaretulehduksia tulee jatkuvasti. Pisimpään lypsävät ne keskinkertaiset lehmät, joita kukaan ei koskaan huomaa, koska ne eivät ikinä sairastu, tulevat heti kantavaksi ja toimivat kaikin puolin kuin lehmän pitääkin.
Nykyään on monella isolla lypsykarjatilalla muutama suomenkarjan lehmä siellä muiden joukossa, mitä pidän hyvänä asiana, mutta varmaan näiden lehmien kannattavuus olisi parempi, mikäli navetta olisi alunalkaen suunniteltu suomenkarjalle. Se pieni suomenkarjan lehmä siinä monen tuhannen euron hintaisessa jättiläismäiselle friisiläiselle mitoitetussa makuuparressa ei voi olla kovin kannattava, ja meneekin enemmän vain maatiaisrodun säilyttämisen piikkiin kuin on tuotantoeläin. Jos navetta ja rehustus olisi alusta alkaen suunniteltu ja mitoitettu nimenomaan suomenkarjalle, kuka tietää, vaikka se pienemmällä tuotoksellaan yltäisi yhtä hyvään kannattavuuteen kuin jalostetummat serkkunsa?
