Villan lähtö

[riitta]

Hei, löysinpä arkistoista vanhan kirjoitukseni villan lähdöstä.

Stressi voi johtaa villan syömiseen. Joskus on vaikea huomata syyllistä, koska lampaat harvoin repivät toistensa villoja silloin kun ihmisiä on näkyvillä. Lampaille ei kuulu normaaliin käyttäytymiseen repiä toistensa villoja, mutta stressi-tilanteessa voi kehittyä häiriökäyttäytymistä. Stressin syitä on monia. Meillä vuonna 2000 suurin stressin aiheuttaja oli uusi lampola ja ruokinta. Ruokinta tapahtui vain kahdesti päivässä ja annos oli liian kuituköyhä. Lampaat tunsivat olonsa nälkäisiksi. Meillä kokeiltiin silloin väkiheinää, sinimailaspellettiä ja kauraa. Paperilla rehuannos näytti hyvältä muuten mutta ka-pitoisuus jäi liian pieneksi joutilas-aikana. Tosiasiassa lampaat eivät voineet hyödyntää rehujen valkuaista täysimääräisesti, jolloin valkuaisen puute aiheutti luonnollista villan irtoamista. Nälkäisimmät yksilöt oppivat nopeasti syömään tippuvat villat ja lopulta repimään lisää.
Tilanne korjattiin muuttamalla koko ruokintasysteemi. Nyt lampaille tehdään kullekin tuotantovaiheelle sopivaa esikuivattua säilörehua niin paljon, että ne saavat syödä vapaasti, eli kokonaiset pyöröpaalit ajetaan karsinaan ja lampaat syövät vapaasti siitä. Helppoa vai mitä.

Stressi heikentää eläimen ruuansulatuksen tehoa ja lisää vitamiinien ja hivenaineiden tarvetta. E-vitamiini ja Se määriä kannattaa aina tarkistaa kun häiriöitä ilmenee. Myös kupari ja sinkki ovat lampaalle elintärkeitä hivenaineita. Kuparinpuutos voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Meillä löydettiin parin äkkikuoleman (uuhia lopputiineydessä) todennäköiseksi syyksi kuparinpuute. Kaikki perusrehut olivat Cu-köyhiä ( suo- ja karkeahietapellot) ja täydennysrehuissa ei ollut lisättyä kuparia. Ongelma ratkaistiin vaihtamalla kivennäiseen puolet viher-Terkiä. Kannattaa huomata, että kupari on myös myrkky liian suurena annoksena. Samoin seleeni on myrkyllistä liian suurina annoksina. Jos haluaa antaa lampaille enemmän E-vitamiinia, kannattaa aina laskea Se-pitoisuudet, sillä E-vitamiiniin lisätään aina Se.
Mistä sitten johtuu perusrehujen hivenaineköyhyys ?
Lannoitustaso, maaperä, kalium-taso,....
Liika kalsium-määrä aiheuttaa muiden hivenaineiden imeytymishäiriöitä ( ruokintakalkki, apila,...)

Kuidun puute aiheuttaa ongelmia monella tasolla. Nälkä aihettaa stressiä, jolloin ruuansulatuskyky heikkenee. Kuidunpuute vaikeuttaa pötsin toimintaa ja taas ravintoaineita menee hukkaan. Eläimillä ei ole mitään tekemistä, jolloin ne keksivät kaikenlaista ( karkaavat, huutavat, repivät villoja , syövät kuivikkeita, ....).

Ulkoloiset ja ihon ongelmat aiheuttavat myös villan irtoamista. Yleensä kaikilla lampailla normaaliin olotilaan kuuluu ulkoloiset, lähinnä väiveet. Tavallisesti ne eivät aiheuta ongelmia, kuten eivät myöskään sisäloiset. Stressitilanteessa eläimen puolustuskyky heikkenee ja loiset pääsevät lisääntymään. Ulkoloiset yleensä aiheuttavat kutiavaa villan hankaamista. Hankaamisen seurauksena iho on usein vaurioitunut hankauskohdalta.

Ruokinta on jatkuvaa "kauhun tasapainoilua". Tuntuu, että tieto lisää tuskaa. Aiemmin ruokin lampaita onnellisen tietämättömänä niistä vaaroista mitä ruokintaan liittyy. Nykyisin arvostan entistä enemmän isännän työtä pelloilla, koska kaikista tärkein rehu on se tilalla tuotettu perusrehu. Jos talven perusrehut ovat hyviä, niin täydennysrehut on helppo valita.

Vielä lopuksi. Viime talvena halusin kokeilla täysrehua imettävien ruokinnassa. Vaihdoin rehun kesken imetyskauden. Osalla uuhista oli "normaalia" ,imetysrasituksesta johtuvaa karvanlähtöä. Kahden viikon kuluttua rehunvaihdosta niillä oli kasvanut uusi, kiiltävä villa paljaiden laikkujen tilalle. Sanottakoon vielä, että täysrehu ja omasekoitus olivat rehuarvoiltaan samanarvoisia. Täysrehua uuhet pystyivät paremmin hyödyntämään.
Terveisin Riitta

[Riina]

Todella mielenkiintoinen kirjoitus Riitta!

Tuo villanlähtö on tullut omalla kohdalla tutuksi, tosin siten, että meidän rakas Rusina -uuhi tuli meille puoliksi kaljuuntuneena kaksiviikkoisen karitsan kanssa. Konsultoin silloin paljon eläinlääkäreitä sen asian suhteen - siis että uskaltaako tuollaisen lampaan ylipäätään ostaa. (Tiedän, ettei ole järkevää, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä, mun oli PAKKO saada Rusina vaikka sillä olisi ollut kolme silmää päässä). Eläinlääkärit keksivät monta sairautta, jotka voivat aiheuttaa kaljuuntumista, mm. pälvisilsa, mutta koska uuhen iho oli hyväkuntoinen, niin päädyttiin siihen, että kaljuuntuminen oli ruokintaperäistä. Rusina imetti ja sai lähinnä vain kuivaa heinää, ei mitään muuta.

Rusina laitettiin tehostetun ruokinnan ohella mm. sinkkikuurille. Uusi villa ei alkanut heti kasvaa, ja kun ihmettelin asiaa, niin eläinlääkäri hoksasi, että kaljuun osaan ei ala villa kasvaa kunnolla, koska takapäässä oli täysi villa. En ollut raaskinut keritä Rusinaa heti, koska oli kovat pakkaset ja se oli etupäästään aivan naku - ajattelin, että se jäätyy reppana. Heti, kun keritsin Rusinan, niin uusi terve villa alkoi kasvaa myös etupäähän. Entisen kuivan hampun tilalle tuli ihana, kiiltävä, kiharainen villa. En tiedä mikä osuus milläkin osatekijällä oli, mutta syitä Rusinan kaljuuteen oli varmasti monia: imetys, pelkkä heinäruokinta eli kivennäisten ja valkuaisen puutos ja ennen kaikkea stressi. (Rusina on ns. "sosiaalitapaus").

Nämä ruokinta-asioiden tasapainottamiset ovat todella mielenkiintoisia. Nyt kun opiskelen kotieläinhoitajaksi, niin olen oppinut aivan uudella tavalla ymmärtämään lampaan elimistön toimintaa. Pidin joskus aivan pöhkönä sitä ajatusta, että me emme ruoki lammasta vaan pötsin mikrobeja, mutta nyt kun käsitän miten ne mikrobit siellä elimistössä toimivat ja mitä ne tekevät, niin olen alkanut miettiä näitä ruokintajuttuja ihan uudella tavalla. Siis pötsin mikrobien kannalta: mitä mikrobit tykkäävät tästä? mitä ne tekevät siitä? onko se hyväksi lampaalleni? Ruokinnassa ei käytännössä ole muuttunut mikään vielä, mutta tapa ajatella asioita on muuttunut.

Kertoisitko enemmän sinimailaspelletistä?