Pikkasen oli härdelliä vaavejen kanssa kun emo hylki toista ja se mitä se ei hylkiny alkoi hiipumaan.
Toinen oli kylmissään ja heikkona sen takia että emo ei huolinu ja toinen muutenvaan kylmissään ja voimaton. makas jo ihan velttona kyljelleen, aivan kylmän tuntuisena.
Ehdin jo melkein hätääntyä kunnes muistin Aulimaijan neuvon vuoden takaa: niin kauan kun suu on sisältä lämmin on vielä pelastettavissa!
Kiitos siis jälleen neuvoista!, vaikka olenkin ne vuosi sitten saanut.

Molemmille on nyt annettu ADE-seleeniä, pikkasen hunajaa ja ruiskulla maitoa. Emo on köytetty riimulla ja riimunnarulla karsinan seinään kiinni ettei pääse toista mättämään seinään.
Nyt näyttää kaikki hyvältä, emo antaa kummankin juoda rauhassa. Nyt meen ite parin tunnin nokosille ja käyn taas katsomassa mikä on tilanne.
niin, ja kiitos onnitteluista
