Karitsoinnit alkavat

[SuviA]

Pakkanen kirikin -17 ja Babette synnytti minulta salaa kaksi kaunista vohlaa!! Kaksi tuntia oli yksin ja sillä välin teki
Minä olen niin iloinen tuosta Akseli-pässistä ja tietenkin Babetesta, mutta laitan Akselin piikkiin, kun saan aina niin kauniita karitsoita

Kiitokset Helvenialle, mainioista lampaista!!!
Ihailkaas ny näitä aitoja suomenlampaita!!

[sarkka75]

Pakkanen kirikin -17 ja Babette synnytti minulta salaa kaksi kaunista vohlaa!! Kaksi tuntia oli yksin ja sillä välin teki
Minä olen niin iloinen tuosta Akseli-pässistä ja tietenkin Babetesta, mutta laitan Akselin piikkiin, kun saan aina niin kauniita karitsoita

Kiitokset Helvenialle, mainioista lampaista!!!
Ihailkaas ny näitä aitoja suomenlampaita!!

On kyllä ihanat

[makikat]

Jaahas, tästä se sitten alkoi.

Eilen illalla karitsoi uuhi, jonka ei edes oletettu vielä karitsoivan... Reilun tunnin ähellyksen ja punnaamisen jälkeen tuli pihalle yksi (uuhi?) karitsa. Valkoinen, mutta suupielessa musta laikku. Emä alkoi heti nuolla karitsaa, mutta viileässä lampolassa (isäntä vasta asensi lämpölamppua...) autoin kuivalla heinällä, isännän vanhalla toppatakilla ja pyyheliinalla -mitä nyt sattui käteen ensin osumaan... Kovin heikkonlainen tuo tapaus kyllä on, mistä lie johtua. Emä kyllä hoitaa hyvin (nuolee, mörisee yms, eikä heti aja pois) mutta ei päästä imemään. Lypsettyä saa kyllä (kun toinen pitää kii, siltikin vähän vastustelee) mutta ei anna karitsan imeä. (Siltikään, vaikka pitäisi emästä kii ja asettelisi karitsaa tissille) Kävimme siis yöllä tunnin välein lypsämässä emältä maitoa ja juotimme tuttipullolla karitsaa. (Ja nyt aamulla haettiin paikallisesta Agrista maitojauhetta. Annetaan välillä maitojauhetta ja välillä lypsymaitoa. Ei ole kovin helppoa se lypsy... Arkuutta utareissa?)

Nyt karitsa nousee jo itse ylös ja hoippuu uteliaana ihmisen luo (ja pullon luo...) ja tutkii emäänsä, yöllä se pysyi pystyssä, kun sen nosti, ja hoiperteli vähän. Kävely on sellaista hoipertelua, ei mitenkään vastaa mielikuvaa iloisesti pompsahtelevasta karisasta (missä vaiheessa niiden pitäisi kirmata iloisesti pitkin poikin lampolaa? Puhutaanko tunneista vai päivistä?)

Kakka näytti olevan mustaa ja papanamaista.

Toivotaan, että tästä tulee viel hyvä ja reipas lammas. Keväällinen yllätyskaritsa pääsi kuolemaan (emän kokemattomuutta, meidän kokemattomuutta -ja kun se oli tosiaan YLLÄTYS!) Hitto sentään, tämän ei anneta kuolla!

Pitemmittä puheitta... Maitopullo kouraan ja lampolaan ---->

[Tsinnia]

Kannattaisi yrittää vaan sinnikkästi pitää uuhesta kiinni ja panna karitsa itse imemään emästään. Muuten karitsa samaistuu ihmiseen ja tuttipulloon (= maitoa ja vieläpä helposti) eikä alakaan enää imemään emästään.
Parin päivän sinnikkyys alussa palkitaan toivottavasti normaalilla emä-karitsa suhteella .

Karitsa voi myös käydä itsekseen juomassa silloin, kun ette ole paikalla. Vai näyttääkö karitsa nälkäiseltä (flegmaattinen, kyhjöttää selkä köyryssä)?

[makikat]

Yritämme kaikkemme... Yritetään pitää emästä kii ja laittaa karitsa imemään (on muuten helpompaa nyt, kun karitsa pysyy jo tolpillaan, ei tarvi "välikättä" pitämään karitsaa pystyssä...) Karitsa kyllä yrittää hakea paikkaa, mutta ei osaa ottaa nisää suuhunsa. En tiedä, mitä tapahtuu, kun emme ole näkemässä, mutta nyt iltasella näimme, miten karitsa yritti emälle imemään, eikä emä hätkähtänytkään. Eli näytti hyväksyvän ainakin yrityksen -imemisessä karitsa ei onnistunut. Ja tuskin oli karitsa syönyt sillä aikaa kun olimme poissa, sen verran nälkäisesti veteli maitonsa. Ja muutenkin hyväksyy karitsan hyvin -nuolee peräpäätä ja mörähtelee sille ja makaavat vieretysten. Joku tossa hommassa mättää vielä.

Karitsa on juurikin tuollainen kuin kuvailit. Makoilee pääasiassa (nyt iltasella haisteli isäntää tosi kiinnostuneesti ja virkeän oloisesti kun isäntä yritti lypsää. Niin kiinnostuneena pirtsakkana en ole karitsaa vielä nähnyt!) Ja hiukan on selkä köyryssä, korvat lerpattaa, takajalat on "polvet yhdessä". Lämpöiseltä kuitenkin tuntuu iholta ja myös suusta. Myönnän, etten ole nähnyt montaakaan karitsaa, enkä edes vastasyntynyttä (tai 1 vrk-ikäistä) vasikkaa, mutta jotenkin tuo reppana ei oikein vastaa mielikuvaa...

No, katotaan. Yöllä käydään parin tunnin välein juottamassa ja katsomassa, että kaikki on ok.

[Suusanna]

Jos karitsalla on selkä köyryssä niin on todennäköisesti nälkäinen. Meillä yks uuhi (ensikko) ei antanut millään imeä, siinä meni varmaan pari viikkoa ennen kuin antoi karitsan tulla tissille, aina potki ja väisteli. Mä pidin kynsin hampain kiinni emästä ja pakotin sen seinää vasten jolloin karitsa pääsi imemään, mitä nyt tuli välillä potkuyrityksiä, mutta kyllä se lopulta luovutti ja antoi karitsan imeä. Yleensä eivät näin kauaa käsittääkseni tappele vastaan... Mä en sinuna lypsisi vaan antaisin karitsan itse imeä, pitäisin vaan uuhesta kiinni. Mä kävin vaan kerran yössä köyttämässä uuhen, en juossut siellä parin tunnin välein. Hyvin karitsa selvisi.

[SuviA]

Se väkisin imetys auttaa jos laitat HOBLEt
Eli somit polvien yläpuolelle vaikka huivilla jalat yhteen.
Ei siis kirrata yhteen vaan solmu toiseen jalkaan ja sitten toiseen.
Googlaa sanalla GOAT HOBBLE

ne kuvat missä se on nilkoissa on väärin. Se sidotaan ylös polvien yläpuolelle

[makikat]

Se väkisin imetys auttaa jos laitat HOBLEt
Eli somit polvien yläpuolelle vaikka huivilla jalat yhteen.
Ei siis kirrata yhteen vaan solmu toiseen jalkaan ja sitten toiseen.
Googlaa sanalla GOAT HOBBLE

ne kuvat missä se on nilkoissa on väärin. Se sidotaan ylös polvien yläpuolelle

Kiitos vinkistä!

Katotaan, miten käy. Voi olla, että karu (appiukon äiti käyttää sanaa karu, tai pikkukaru) käy itsekseen imemässä. Jotain sensuuntaista liikehdintää on nähty. Ja isoin plussa on se, että emä antaa karun touhuta siinä kupeellaan. (Ehkä utareiden paine --> arkuus on helpottanut, koska lypsäminenkin on paljon rauhallisempaa!) Eikä karu syö pullosta juurikaan. Nytkin oli joku 3-4 tuntia väliä, eikä mennyt kuin muutama tippa. Eikä silti huutanut nälkäisenä. No, täytyy käydä katsomassa ennen kuin lähdetään asioille, ja antaa samalla vitamiinia ruutalla.

Tässä voi vielä käydä ihan hyvin -tai sit tässä käy tosi huonosti...

[kiika]

Moi!

Mulla oli syksyllä yksi uuhi tehnyt yllärin laitumelle, yhden uuhikaritsan. Illalla kun menin jo pimeässä sinne yöheiniä viemään, kuulin vain jostain karitsan huutelua. Emä ei reagoinut mitenkään, eikä karitsakaan osannut suunnistaa oikean uuhen luo, joten ei auttanut kuin käydä taskulampun kanssa kaikkien uuhien takapäät läpi, että kenestä tuo karitsa on putkahtanut.

Oikea emäkin siten löytyi, mutta ei tuntunut yhtään välittävän karitsastaan. Uuhi oli kerran poikinut, mutta silloin oli vaikean takatilan takia karitsa menehtynyt. Raijattiin auton takakontissa uuhi ja karitsa talliin yhteen karsinaan ja nukuin ekan ja muistaakseni toisenkin yön siinä karsinan ulkopuolella. Tunnin välein pikkuista laitoin tissille ja kertaakaan uuhi ei ekan viikon aikana vapaaehtoisesti päästänyt karitsaa imemään. Muuten kyllä antoi toisen olla ja jopa nuolikin pientä vähän, mutta tissille kun yritti, niin saman tien puski karitsan pois.

Toisella viikolla en vielä onnistunut näkemään karitsaa juomassa ilman kiinnipitämistä, mutta epäilys siitä, että emä päästää karitsan imemään kun ei ole ihmisiä paikalla heräsi. Karitsa ei ollutkaan aina nälkäinen kun mentiin juottamaan ja emältä saattoi olla toinen puoli utareesta tyhjä. Toisen viikon loppupuolella olin jo varma asiasta ja päästettiin tyypit muiden uuhien sekaan. Ne oli sillä aikaa tulleet jo laitumelta lampolaan.

Ja ihme ja kumma tapahtui. Emä alkoi suojella karittaansa suorastaan rajusti muilta uuhilta ja imeminen alkoi sujua ilman kiinnipitämistä. Karitsasta tuli iso jo hyväkasvuinen, ikää nyt noin 4 kuukautta tyypillä ja on porukan suurin. Mutta kyllä tuo uuhi sai teurastuomion silloin, mutta katotaan nyt, jos annetaan sille vielä mahdollisuus yrittää uudelleen.

[Erkku]

Ihanaa Kiika, että noinkin emä sitten voi ottaa karitsan vielä omakseen oikein kunnolla 

Meillä oli viime keväällä ongelma ensikko, joka ei antanut kaksostensa imeä. No parin pakkojuoton jälkeen se alkoi antaa karitsoiden imeä, mutta vain silloin kun ihminen oli siinä vieressä (kyllä, siinä karsinan ulkopuolella piti seisoskella, kunnes karitsat olivat kylläisiä), mutta sitten alkoi alamäki parin viikon päästä, kun emä ei antanutkaan enää karitsoidensa imeä muuta kuin pakolla ja silloin pyristeltiin oikein kunnolla vastaan. Pakkojuotolla mentiin sitten koko aika, jolloin karitsat joi maitoa.

Kauhea karitsakuume tässä kehkeytyy kun lukee näitä juttuja karitsoista, mutta meillä uuhet alkaa poksahtelemaan vasta huhtikuun alussa 

[ÄmmÄ]

Kyllä pakkojuotolla voi saada lähes ihmeitä aikaan.
Viime keväänä tuttavallani peräkkäisinä yöinä karitsoinnit. Ekalta kuoli karitsat, toinen teki neloset. Nelosista varsinkin yhtä hylki.
Uuhet samaan karsinaan ja sitkeällä kahden viikon kiinnipitämisellä tuloksena 2 uuhta joilla molemmilla 2 karitsaa. Taisivat kyllä molemmat imettää kaikkia neljää karitsaa

[Sammaleinen]

Kahlasin tässä kolmen päivän aikana tän ketjun kaikki 87 sivua läpi ihanaa lukea karitsajuttuja. Vähän kadehdinkin teitä, joilla karitsoita tulee useamman kerran vuodessa. Meillä sesonki on toukokuussa, ekoilla LA ihan huhtikuun lopussa.
Teki silti mieli kertoa meidän viimevuotisista rääpäleistä. Suuri, kaunis ensikkouuhi oli ihan solakkamahainen eikä utareet näyttäneet kasvavan yhtään, joten olin sen arvellut tyhjäksi. Uuhi synnytti kuitenkin (meidän näkemättä) pikkiriikkiset kaksoset. Olivat ilmeisesti ihan vasta tulleet ja emä oli vähän nuollut toisen päätä. Se karitsa oli uuhi ja painoi kilon. Toinen oli pässi ja painoi 700g! Rakennettiin niille "keskoskaappi" styroksipohjasta ja laudoista ja viereen lämpöpuhallin. Lypsin emältä terniä ja yritin saada karitsat imemään sormea ja ruiskulla valutin maitoa suupielestä. Uuhi piristyi äkkiä ja parin tunnin päästä onnistui jo seisomaan ja imemään emää. Pässiä tehohoidettiin eka päivä ja kummasti sekin piristyi kun sai vähän ruokaa mahaan ja tuli lämpimäksi. Uuhi onneksi hyväksyi molemmat karitsat ja seisoi paikoillaan kun ne imivät, ylettyivät juuri ja juuri nisiin kun oikein kurkottivat:
Tarinalla oli sinänsä vähän ikävä loppu, kun parin viikon ikäisenä tältä pässiltä meni jalka poikki ja jouduin sen lopettamaan. Uuhi oli vuorilla emänsä kanssa ja palasi sieltä hyvinvoivan näköisenä. Pienikasvuinen se oli kyllä silloinkin.
Toisellekin uuhelle syntyi tuollainen kilon rääpäle kolme kertaa suuremman veljen kanssa. Se taas oli heti tosi pirteä ja piti puolensa erinomaisesti, tosin sen oli emä nuollut heti ja näin sen vasta kuivana ja tisulla käyneenä. Näillä veljeksillä oli porukan suurin ja pienin teuraspaino
Nyt odotellaan jännittyneenä millaiset karitsat näiltä tänä vuonna tulee. Viimeksi olivat tosiaan ensikoita kaikki.

[makikat]

Alkaa näyttään aika hyvältä jo tuon pikkukaritsan tilanne, ei tarvi käydä syöttämässä! Tosin piipahdetaan aina sillon tällön tönttimässä karu ylös, että nähdään sen varmasti syövän... (Miten niin hermoheikkoja...)

Nyt on sitten "odotettavissa" uusia ongelmia, karitsa nimittäin imee vain toista puolta. Emä vissiin aristaa toista puolta tai jotain, kun lypsäminenkin on vähän hankalaa. Ei päästä toisen kupeen puolelta lypsämään ollenkaan, mutta vatsan alta kurkotellen antaa lypsää -ja sitä maitoa tulee! Aamulla lyspin 175 ml, pelkästään tästä toisesta utareesta, eikä tainnut tulla tyhjäksi asti. (Viimeksi lypsetty illalla, 80 ml, eikä silloinkaan vedetty tyhjäksi asti)

Nyt vaan mietitään, millaista maitokaritsan kakka on normaalisti... Ekana päivänä tuli ihan mustaa papanaa (oliko "lapsenpihkaa"?), nyt tulee sellasta... kissanp*skan näköistä -väriltään ja koostumukseltaan. Ei ole löysää, vaan aika kiinteää. (Tiedän, kun lypsäessä osui polvi tälläsen pökäleen päälle...)

Ja "kauhulla" odotetaan, koska seuraava täti alkaa puuskuttaan...

[Tartsi]

Mä olen lypsänyt emiltä yhestä vetimestä tuttipullollisen kerrallaan eli n. 2-3 dl kerrallaan,vanhemmilta mammoilta tuplatenkin. Mutta siinähän on kysynnän ja tarjonnan laki.

[makikat]

Karitsa nro 1:n kanssa ollaan päästy jo yli isommista ongelmista. Imee itse molempia puolia oikein terhakkaasti. Vielä ollaan pidetty emän kanssa "karanteenissa" kun ei pieni ymmärrä kuitenkaan väistää vielä noita tankkeja...

Nyt on taas tiedossa äksöniä tälle yölle, kun uuhi nro 2 punnaa eristysyksiössään... (Tällä kerralla bongattiin vähän aikaisemmin aikeet, ja saatiin emä yksiöön ennen kun alkoi ihan tosissaan tuuppaamaan...)

Jänskää...

Nää molemmat uuhet on olleet semmosia, että ollaan arveltu tyhjiksi -tai ainakin aikaisintaan 3 kk päästä poikiviksi. Ja sit noi helkatin tankit, joita on katseltu jo syksystä asti vaan leviää...