Sulfasta ja kokkideista

[Pirre]

Meillä on ollut riesaa kokkideista tänä keväänä ja kesänä. Suurin ongelma on se, että pienillä karitsoilla oireita näkyy vasta siinä vaiheessa, kun apu ei enään ehdi perille. Eläinlääkärit eivät tunnu olevan kiinnostuneita pienten karitsoiden kokkidien hoidosta, eikä pistettävää sulfaa saa kuulemma myydä lampurille kotiin. Onko muilla kokemuksia tästä?

tänään sain kuulla eläinlääkäriltä, että pienille karitsoille käy myös suun kautta annettava sulfa, jota voi antaa lampurille kotiin. Se ei ole meillä ajankohtaista ennen ensi kevään karitsointeja ja saan varmasti omalta eläinlääkäriltäni ohjeet tähän, mutta malttamaton kun olen, niin kyselen teiltä kokeneemmilta, miten tuon suunkautta annettavan sulfan kanssa toimitaan? Ehtiikö se auttaa jo oireilevaa karitsaa, vai pitäisikö sitä antaa jollakin tavalla ennaltaehkäisevästi ja jos, niin missä vaiheessa jne.

Ennaltaehkäisyhän tietysti on näissä avainasemassa, mutta käsittääkseni kokkidi on maaperäbakteeri, josta ei pääse eroon. Meille on ensi kesäksi tulossa laitumet täysin uuteen paikkaan, jossa ei ole laiduntanut eläimiä ainakaan kymmeneen vuoteen. Lisäksi kaikki aiemmin käytetyt karsinat on käsitelty virkon s:llä. Onko vielä jotakin, jota voisin tehdä? Kaikki neuvot ovat nyt enemmän kuin tervetulleita, sillä tämä alkaa todella ottaa päähän.

[Riina]

Mun mielestä on turha heittää kirvestä kaivoon tuossa tilanteessa.

1) Meidän eka kili oli kuolla kokkidioosiin. Sillä oli juoksutusmaha niin täynnä kokkideja, että mikään ei enää mennyt läpi, ei edes vesi. Kili oksensi kaiken ja oli todella kuolemanvaarassa. Ensiapuna se sai nestettä suoneen ja oksennuksenestolääkitystä, mutta tämä oli sen takia, että se saatiin pidettyä yön yli hengissä, kunnes asiansa osaava eläinlääkäri tuli aamulla tekemään diagnoosin. Kuolemansairas kili parantui kokkideista sulfalla hyvin nopeasti - miinuspuolena sille tosin tuli keuhkotulehdus, koska se oli ehtinyt vetää oksennusta henkeen. Mutta todellakin näin sairas kili parantui. Se tosin tarvi sulfaa pistoksena, koska mikään ei enää mennyt kurkusta alas.

2) Eläinlääkäri kehotti desinfioimaan kaikki paikat Virgon S:llä ja varoitteli, että meidän maat ja mannut ovat sitten saastuneita - että kokkidit selviävät talven ylitse maaperässä ja voivat sairastuttaa seuraavana vuonna uudet kilit / karitsat. Kaikesta tästä huolimatta meille ei ole tullut sen koommin kenellekään kokkideja. Tähän pystyy kuitenkin itse vaikuttamaan jollain tavalla eli huolellinen hygienia ja eläinten tasapainoinen ruokinta sekä ajallaan hoidetut madotukset, karitsoiden hyvä syntymäpaino ym. Hyväkuntoinen eläin kestää kokkideja heikompikuntoista paremmin ja tartunnasta huolimatta ei välttämättä koskaan sairastu.

3) Meillä seurataan TOSI tarkkaan karitsoiden vatsan toimintaa eli heti, jos/kun jollekin tulee ripulia, niin syy selvitetään heti eikä huomenna ja aloitetaan hoito. Näin selviää mahdollisimman pian johtuuko ripuli liiasta väkirehujen ahmimisesta tms. vai onko syynä kenties kokkidioosi. Kokkidioosia ei ole meidän katraaseen enää toista kertaa tullut - ne kaksi ripulitapausta, jotka sen jälkeen ovat olleet, ovat molemmat olleet ruokinnallisia ja menneet 1-2 päivässä ohi. Kokkidioosiripuli ei parane millään tehobactilla tms.

Mitä tarkoitat tuolla, että oireita näkyy vasta siinä vaiheessa, kun karitsoita ei voi enää auttaa? Oppikirjojen mukaan kokkidiin sairastuneet eläimet ovat iältään yleensä 1-3 kk ja tuon ikäisillä oireena on ripuli, joka muuttuu myöhemmin verensekaiseksi. Kokkidioosin ei pitäisi olla niin äkillinen, ettei oireita huomaa: eläimen yleiskunto heikkenee pikkuhiljaa, kasvu pysähtyy jne. Meillä kilin kasvu oli tosi huonoa, mutta en ymmärtänyt silloin kokkidioosia syyksi: luulin, että se vaan on sellainen - hoksasin tilanteen vasta, kun kili oksensi, ja silloinkin meni monta tuntia hukkaan, koska eläinlääkäri puhelimessa epäili sillä pötsihäiriötä, jota lääkittiin - turhaan tietysti.

Suun kautta annettava sulfa sekoitetaan maitoon, jotta se menee suoraan juoksutusmahaan ja tehoaa nopeasti. Lisäksi annetaan Nutrisalia (apteekista) ja vitamiineja yleiskunnon kohottamiseksi.

[Hanna P]

Mun kokemukset kokkideista ovat aika kurjia eli ensin elukka on ripulilla ja sitten se vaan on illalla kuolleena (kilit) tai laihtuu ja menee jalattomaksi (niin heikoksi, vasikka (parani hoidolla)). Ikinä ei ole ollut mitään veristä ripulia.... Ennaltaehkäisy on avainasemassa.

[Pirre]

Meillä ei ole esiintynyt ripulia, vaan ensimmäinen oire on jalattomaksi meneminen ja sen jälkeen kuolema 3-10 tunnin kuluessa. Ärsyttävää tässä on myös se, että kun tämä sattuu illalla, ei päivystävä tule eikä ota vastaan yöaikaan ja karitsa ehtii kuolla ennen aamua. Mä olen aivan raivoissani tästä. Lisäksi kanta on ollut se, ettei karitsaa kannata hoitaa, koska se kuolee kuitenkin.

Nyt meillä on ensimmäinen ripuloiva karitsa (Aaretti) jolle onnistuin saamaan pistettävää sulfaa, eli sen kanssa olen toiveikas. Ilmeisesti pienillä ei tule ripulia jostakin syystä, mene ja tiedä näistä sitten. Tuntuu, ettei lampaista tietoa ole kuin Saarella ja lampureilla, nytkin eläinlääkäri kysyi minulta että "sulfallako se paranee"... Oli sitten soittanut johonkin ja tarkistanut tilanteen.

Tuntuu pikkuhiljaa siltä, että itse tässä täytyisi eläinlääkäriksi lukea, että saisi eläimille lääkkeet ja tietäisi aina mitä pitäisi tehdä.

[Riina]

Onko nämä ripuloimattomat sairaat siis jopa alle kuukauden vanhoja?!

[Pirre]

Ihan just alle kuukauden, sehän tässä on outoa.

Tällä kertaa tosin on ihan selkeä syy sille, miksi Aarre pääsi heikentymään tuolla tavalla, ja miksi laumassa on tasapaino järkkynyt niin, että Aarettikin oireilee. Itse asiassa olen aika ihmeissäni, että näinkin vähällä ollaan selvitty tuosta tapahtumasta.

[Riina]

Onko eläinlääkäri sanonut mitään tuohon noin nuorten karitsoiden kokkidioosiin? Kuulostaa tosi oudolta. Olisivatko saaneet kokkidit suoraan emältä kohdussa? Yleensä kait ne sairastuneet ovat vanhempia juuri sen takia, että kokkidit tulevat saastuneesta juomavedestä / laitumesta, ja karitsa, joka pääasiassa imee vielä emoaan, ei saa tartuntaa (paitsi ehkä äidiltään), ja sittenkin kun se alkaa syömään ja juomaan muutakin kuin maitoa, niin kokkideilla kestää jonkun aikaa, ennen kuin ne ovat lisääntyneet niin paljon elimistössä, että karitsa rupeaa oireilemaan. Tällöin sairastuneet ovat yleensä jo yli kuukauden vanhoja.

[rekku]

en malta olla nyt korjaamatta: Kokkidi on yksisoluinen alkueläin, joka on siis loinen. Sulfa hoitaa sen aiheuttamia oireita, ei poista sitä.

Kokkidien, samoin kuin muiden loisten hoidossa uuhien jasiitospässien madotus syksyllä ja keväällä karitsoinnin jälkeen on tarpeen. Mikäli laidunkiertoa ei ole, tulee karitsat madottaa n. 3 - 4 kk iässä.

tv.rekku

[Aulimaija]

Mikäli laidunkiertoa ei ole, tulee karitsat madottaa n. 3 - 4 kk iässä.

Millä aineella?

[rekku]

terve,

itse olen käyttänyt: Valbazen, Axilur, Ivomec, Nemavet...mutta onhan noita loislääkkeitä, tehosta kokkideihin en ole niinkään varma.

 Baycoxia on myös kehuttu (on ainakin joskus ollut erityslupalääke). Sitä hoitaako se oireita vai aiheuttajaa, en nyt äkkimältään muista. Baycox on muistaakseni Bayerin tuote, heidän nettisivuilta voisi olla lisätietoa.

tv.rekku

[Aulimaija]

tehosta kokkideihin en ole niinkään varma.

Tää oli just se pointti joka mua kiinnosti   

[Riina]

Matolääkkeet eivät varsinaisesti tehoa kokkideihin. Esim. ivermektiini vaikuttaa loisten hermoreseptorijärjestelmään, jota ei sattuneista syistä ole yksisoluisilla eli kokkideilla.  :

Matolääkkeiden hyötynä on kuitenkin se, että loishäätö parantaa eläimen vastuskykyä ja terveyttä ja täten karitsa pystyy kasvattamaan immuniteetin kokkideille paljon paremmin.

[HeliP]

Matol?keiden hy? on kuitenkin se, ett loish??rantaa elimen vastuskyky ja terveytt ja tten karitsa pystyy kasvattamaan immuniteetin kokkideille paljon paremmin.

Olen tietämätön kokkidien suhteen, mutta kääntäisin yleisemmin ajatuksen niin päin, että matolääkkeillä ei paranneta eläimen vastustukykyä. Vastustuskykyyn vaikuttanee millainen eläimen yleiskunto on, joka taas riippuu monesta asiasta.  Loiset häädetään matolääkkellä, jotka ovat kuitenkin myrkkyä, jolla saattaa olla myös haittavaikutuksia.

[Riina]

Mä tarkoitin siis sitä, että matojen heikentämään eläimeen tulee helposti monta muutakin sairautta, se ei kasva jne. Eli loishäätö ei tietenkään varsinaisesti paranna eläimen vastutuskykyä vaan se palauttaa eläimen normaalin vastustuskyvyn.

[HeliP]

Hmmm... eli kumpi tulee ensin? Voisivatko loiset "iskeä" ja päästä valloilleen juuri vastustukyvyn jostain syystä heikkennyttyä? Esim. jos elintoimintojen tasapaino järkkyy, vaikkapa pitkään jatkuneessa stressitilassa, lääkekuurin tai sopimattoman rehun takia. Matojen paras ja "terveellisin" tuho lienee laidunkierto.

Sorry, ärsyttävä jankuttaja olen.