Rukin osto

[Riina]

Kävin kehruukurssin ja mulle jäi VAHVA INNOSTUS alkaa kehräämään omien lampaiden villoja enemmänkin. Mun oma antiikkirukki oli kurssilla mukana ja kuten opettaja sanoi, niin se on melkoisen haastava vehje käyttää eli sopii lähinnä kokeneelle kehrääjälle. Olen nyt arponut, että pitäisikö
a) opetella kehruu haastavalla vehkeelläni
b) ostaa vähemmän haastava antiikkirukki
c) ostaa ihan upouusi rukki

Mitä mieltä te kokeneemmat kehrääjät olette? Tavallaan olisi ihanaa kehrätä vanhalla kauniilla rukilla, mutta pelkään, että multa loppuu innostus siihen, kun se on niin hankala käyttää (kurssilla oli toisia rukkeja, jotka olivat paljon helpompia). Vanhoja rukkeja mulla on enemmän tai vähemmän kunnossa olevia nurkissa parikin, joten jos lähtisi taas ostamaan vanhaa rukkia, niin noita olisi jo aika monta eikä varmuutta käytöstä. Uuden rukin osto taas siinä mielessä epäilyttää, että tuleekohan musta kuitenkaan koskaan mitään kehrääjää vaikka innostus jäikin? Ja jos ostaa uuden rukin niin millainen kannattaisi ostaa?

[Wilhelmina]

Mä en ole varsinaisen kokenut kehrääjä, mutta antiikkivehkeelläni olin kurssilla. Kurssilla opettaja  piti näitä meidän tavallisia vanhoja ihan hyvinä. Siellä oli jollain uusi rukki, eikä se ollut sen helpompi käyttää. Itse asiassa kronklasi paljon enemmän.

Saisitko koottua niistä sun vanhoista yhden toimivan? Mikä siinä sun rukissa tekee siitä vaikean kehrätä?

[Kaisa]

Minä yrittäisin saada noista jo olevista jonkun toimintakuntoon. Vanhan rukin ostossa kun aina on riskinsä, jos ei tunne myyjää niin hyvin että sanaan voi luottaa täysin. Rukit kun eivät siedä hyvin kosteudenvaihteluita ja aika moni säilyttää niitä "romuina" jossain ulkovaraston tai ullakon perällä. Rukki toimii kun sitä ostohetkellä kokeilee, mutta kun se sitten ehtii kotona kuivahtaa niin siitä saattaakin tulla täysin kelvoton kapistus

Vanhan rukin kunnostus voi olla helppo homma ja pelkkä putsaus riittää, mutta voi myös olla aika haastava urakka jossa tarvitaan vasaraa ja puukkoakin...riippuu ihan rukista. Nuo kiikan rukit ovat varmaan tietyllä tavalla niitä helpoimpia kunnostaa, koska niitä tuntuu olevan aika paljon liikkeellä ja varaosia saa silloin hyvin....ja niitä rullia, jotka ovat myös erittäin tärkeä osa rukin toimintaa. Pikkuisen väärät mitat rullassa niin saattaa kehruu tuntua alkuun todella tuskaiselta, tai ei onnistu ollenkaan.

Parasta olisi tietty mun mielestä, jos pääsisit opettelemaan kehruun jo kunnossa olevalla rukilla ja sitten kunnostaisit itsellesi jonkun niistä vanhoista. Kunnostus on varmaan helpompaa jos taito kehrätä on jo hyppysissä....tosin en itsekään osannut kehrätä kuin värttinällä, kun aloin laittaa kuntoon omaa rukkiani ja silti onnistuin. 

Uusista rukeista en tiedä mitään, kun olen sellaisia vain kuvissa nähnyt  :

[HelenaT]

Hei Riina,

missä olit kehruukurssilla?? Ylitsevuotavan käsityöharrastuksen innoittamana hankin alkuvuodesta oman rukin, mutta mistään en ole löytänyt kehruukurssia  Kovasti olen yrittänyt itsekseni harjoitella, mutta toistaiseksi saan aikaan enemmän tai vähemmän (lähinnä enemmän) möykkyistä efektilankaa tiukalla kierteellä... Mitä muuten opettajasi tarkoitti sanoessaan, että antiikkirukkisi on haastava? (ai nyt huomasin, että Wilhelmiina kysyi samaa :-[)

Omia lampaita minulla ei (vielä) ole, mutta olen saamassa tutuilta kuuden lampaan villat, jipii!! Suunnittelen into piukassa, mitä teen: huovutusta, värjäykseen, langoiksi (siis edellyttäen että opin kehräämään) ja ja ja...

[Riina]

Kehruukurssin järjesti paikalliset maa- ja kotitalousnaiset. Opettaja kurssille tuli käsityökeskuksesta.

Tuosta mun antiikkirukista joka on toimintakuntoinen, tekee opettajan mukaan haastavan se, että se on sillä tavalla raskas, että se tarvii napakkaa poljentaa, jotta se pyörii tasaisesti, ja jos sitä polkee napakasti, niin sille pitäisi myös pystyä syöttämään tavaraa samassa tahdissa. Meille aloittelijoille tämä oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, opettaja kyllä kehräsi sillä hyvää lankaa helposti.

Toisessa mun antiikkirukissa viipottaa se iso pyörä niin, että narut tippuu, ja sitten mulla on vielä yksi antiikkirukki, josta puuttuu yksi puuosa, eikä siihen käy kummankaan toisen vanhan rukin osat.

[Kastanja]

-

[Kaisa]

^putsaus ja rasvaus on hyvä neuvo

Ja siitä mistä narut tippuu kannattaa katsoa onko itse pyörä väärä tai kupera johonkin suuntaan. Jos ei niin sen saattaa saada kiiloilla oikeaan linjaan...vitsi että on vaikea selittää  :

[lilja-hillevi]

Omassa rukissani tippui naru jatkuvasti, jätin kehrän kiertämättä ihan loppuun asti ja niin se puoli senttiä auttoi, ei vaan olleet isopyörä ja kehrä samassa linjassa.
Jäykkyyteen taas auttoi se rasva ja rullat rassasin sisältä, olivat täynnä vuosikymmenten töhnää.
Eikä se alussa oikeastaan haittaa vaikka siitä langasta tulisi ylikierteistä efektiä, kyllä sen voi käyttää ja parin kuukauden jälkeen alkaa jalka ja kädet pelata oikeassa suhteessa. Kehräystä vaan kovasti 

[Riina]

Millä aineella rukkia olisi parasta voidella? Josko kokeilisin saisinko tätä yhtään kevytliikkeisemmäksi sillä tavalla.

[Kaisa]

Itse putsasin pellavaöljyllä kun sillä käsittelin samalla puuosatkin.

[Wilhelmina]

tai valkovaseliinilla tai hylkeenrasvalla.