Ontuva uuhi

[KH]

Mulla oli elämäni ensimmäinen ontuva uuhi kuukausi sitten. Laitoin sen viikon vanhojen karitsoiden kanssa pihalle, ja se haastoi johtajauuhen otsahippasille. Tarhan alanurkassa oli luikkaampi läiskä, ja eikös se mennyt siihen nujakoimaan ja mukannut. Nyt se on viettänyt kolme viikkoa sisällä, ensimmäisen viikon kolmijalkaisena, toisen lievästi ontuvana ja nyt ollut viikon ontumatta, eli ajattelin sen taas ulkoistaa = laittaa sen pihattoon. Mutta taidan odottaa vielä muutaman päivän, että tänään liukkaaksi tulleet kohdat sulavat kunnolla, ettei tulisi uutta haaveria. Se on ollut aiemmin väistävä, ujohko uuhi, mutta nousi ilmeisesti äitiyden myötä pätevyydessä  ???.

Uuhi kulki kolmijalkaisenakin todella hyvin hypellen ja imetti normaalisti, joten en lääkinnyt sitä. Kipulääkkeissä se olisi varmaan rallannut entiseen malliin, ja toivoin sen säästävän ilmeisesti revähtänyttä takavuohistaan.

[Kaisa]

Mulla on noita ontumisia ollut muutamia tässä vuosien mittaan. Eniten tuolla meidän Urholla, joka loukkasi pari vuotta sitten jalkansa vähän pahemmin....kunnon pakkasilla alkaa vaivaamaan. Minäkään en anna kipulääkkeitä ellei eläin ole selvästi tuskainen jalkansa kanssa vaikka on levossa...näin eivät turhaan rasita kipeää koipea, ja ainakin tähän mennessä kaikki ovat parantuneet nopsaan. (kop kop, puuta koputtaa hän  :)

[Riina]

Uuhi kulki kolmijalkaisenakin todella hyvin hypellen ja imetti normaalisti, joten en lääkinnyt sitä. Kipulääkkeissä se olisi varmaan rallannut entiseen malliin, ja toivoin sen säästävän ilmeisesti revähtänyttä takavuohistaan.

Kipulääkettä ei tosiaan kannata antaa kovinkaan monessa tilanteessa, koska silloin lammas ei välttämättä varo jalkaa ja tilanne vaan pahentuu. Mun emä ei kuitenkaan tahtonut päästä ollenkaan ylös, vaikka karitsa määki nälissään maitoa, joten totesin, että parempi lääkitä, jotta pikkuinen saa maitonsa. Emä on kyllä sitten pienessä sairaskarsinassa, jotta ei lähtisi kipulääkkeen voimin teutaroimaan ylimääräistä.

[Royal]

Löysinpä täältä tekstiä jalan ontumisesta....... Mullakin uuhen kanssa kävi sillä tavalla, että tänä aamuna, kun kävin ruokkimassa lampaita, niin se vain ontui oikeaa etujalkaansa. Eilisenä iltana en huomannut sen jalassa mitään erikoista. Tämä kyseinen uuhi karitsoi kolme päivää sitten, mutta en usko sen liittyvän siihen mitenkään. Nyt jalka voi jo paremmin ja se ei enää onnu jalkaansa yhtä paljon kuin aamulla. Melko erikoista tämä lampurin elämä.

[Bonus]

Meilläkin eilen aamulla ontui kolme uuhta, kaikki oikeaa etujalkaa. Varmuuden vuoksi klippasin sorkat kun parilla näytti kasvaneen hieman turhan pitkäksi.  Se, kenen sorkkia en trimmannut, tokeni jo illalla itse liikkumaan. Toinen nousi aamusella jo seisomaan ja nyt iltapäivällä liikkui ihan normaalisti ontumatta. Kolmas nousi nyt illalla vasta seisomaan ja liikkuu vielä heikosti, mutta liikkuu ja seisoo kuitenkin.
Märkää täälläkin on ollut, johtuu kai sit siitä.

[Makke]

Meillä tuo emolammas on ontunut jo kahdesti tänä kesänä. Ensimmäinen oli melko lievä ja meni parissa päivässä ohi. Nyt on taas kolmatta päivää jalka kipeä (vasen etujalka, kuten viimeksikin). Tällä kertaa ontuu reilummin, vähän sentään varaa jalalle. Otin äsken kiinni ja katsoin jalkaa. Ei minusta ollut ihmeemmin lämmin tai turvoksissa eikä näkynyt mitään vierasesineitä. Hieman kyllä molemmat etujalat tuntuivat takajalkoja lämpimämmiltä. Onneksi on johtaja, joten päättänee tahdin. Toivottavasti tulee levolla kuntoon.

Meillä on osa laitumesta kivistä rinnettä, joten oletettavasti se on johonkin jalkansa telonut. 

[Kaisa]

Meillä on isoilla pässeillä näitä ontumisia ollut aika paljon nyt tänä vuonna. Taaskin Olavi nilkuttaa jo toista päivää etujalkaansa, ja kesäkuussa Urho nilkutteli.... :. En tiedä mistä johtuu, vaikuttaisiko suuri elopaino kun lihasmassaa alkaa varmaan olla lähemmäs sata kiloa (isät käsittääkseni satakiloisia). Millähän voisi vahvistaa nivelsiteiä ja niveliä ?? Magnesium ?

[Kaisa]

Onkohan oikeasti olemassa mitään keinoa edes yrittää ennaltaehkäistä näitä jalkavammoja ? Tarkoitan nyt lähinnä ravitsemuksellisia seikkoja kuten edellä jo mietin ( löytyisikö vaikka yrttimaailmasta apua näihinkin ??)

Meillä Olavi nilkuttaa etujalkaansa jo neljättä päivää eikä näytä paranevan. Taaskaan jalassa tai sorkassa ei näy, eikä tunnu mitään ja pässi on ihan pirtsakka muuten. Eikä narskuta tai osoita muita kivun merkkejä...kuin tuo nilkuttava ontuminen. Vahvasti alan kallistua meidän tapauksessa siihen, että yksinkertaisesti lampaan heikot (?) jalat ovat kovilla noin raskaan lihasmassa alla, kun vaivat vielä aina kohdistuvat etujalkoihin/aan.

[myyrähäinen]

..meidän Pertsan ontuman syyksi selvisi nivelrikko polvinivelessä.. Tuli esiin kun koira puri jalkaa eikä alkanu paraneen.  Oli jalka jonkin aikaa sen vuoksi vähemmällä käytöllä kun muut. Lihas oli atrofioitunut eli surkastunut kolmen viikon aikana.. eikä siten antanut entiseen malliin tukea kuluneelle nivelelle.. Pertti on kans n. 100-kilonen  könsikäs, niin että nivelet on kovilla..

 Ennaltaehkäsyssä on tärkeintä siitospässin riittävän maltillinen kasvu, jotta nivelet ehtii muodostua ja kehittyä samassa suhteessa muun kasvun kanssa. Tasapainonen ruokinta: ei liian voimaperäistä ja kivennäiset tasapainossa. Talvella D-vitamiinilisät. Jos vielä jotain extraa haluaa kehiin, niin biotiinia voi kokeilla ravintolisänä antaa pikkuisen säännöllisesti.. Jo alkanutta nivelrikkoa ei mikään aine korjaa!! 
 Kipulääkkeen turvin voi yrittää eläintä saada käyttämään raajaansa muiden mukana mahdollisimman normaalisti niin että lihaksosto vahvistuu ja alkaa tukemaan niveltä. Fysiterapialla=  liikeratojen aukipidolla venytyksin ja hieroen kireydet löysiksi voi edesauttaa liikkumisen helppoutta ja raajan hyvää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa.
 Mahdollisuus säännölliseen ja monipuoliseen liikkumiseen ympäri vuoden ( myös päivittäiseen juostaköpöttelyyn.. ) edesauttaa terveen ja vahvan lihaksiston kehittymisessä ja ylläpidossa, joka puolestaan edesauttaa niveliä kestämään paremmin niihin kohdistuvaa rasitusta. 
 Näin kertoi hevosten jalkaongelmiin erikoistunut eläinortopedi.. Ja järkeenkäypää on..

[Helvenia]

Jatkampas tähän ketjuun, haluaisin kysyä teiltä mahdollisia kokemuksia, mielipiteitä, jne.

Elikkäs, meillä tuo meidän Lotus-uuhi on ontunut jo pitkään, kuukausia, toista takajalkaansa. Ensin otettiin se pakkolepoon noin kolmeksi viikoksi, jolloin alkoi jo hieman varaamaan normaalisti painoa jalalle. Saimme sitten ohjeeksi että kannattaa päästää se muuhun porukkaan jo, että jalka vetreytyy eikä jää jäykäksi. Näin teimmekin, mutta jalka vain paheni. Uuhi kinkutti kolmella koivella muun porukan kanssa. Se toki rasitti sitten muuta kroppaa ja se makasi enemmän kuin muut, söikin välillä makuultaan. Nyt se on ollut taas pakkolevossa sairaskarsinassa varmaan pari kuukautta, mutta ei varaa painoa jalalle kunnolla, edistystä ei ole tapahtunut ollenkaan. Sen takapää on mennyt hirmu kapeaksi, lihakset surkastuneet? Ei ole vaikuttanut kipeältä kuin aivan silloin alussa, on oma reipas, suloinen itsensä, syö, juo märehtii... Ja kerjää, huutelee ja hassuttelee 

Eläinlääkärikin on toki käynyt. Sanoi että polvi murtunut, mutta alkanut jo luutumaan. Jänteet paukkuu. Sanoi että jää todennäköisesti ontumaan loppuelämäkseen, ja että "seuraillaan tilannetta". En ole varma ymmärsinkö aivan kaikkea, kun eläinlääkärin äidinkieli ei ole suomi.

Olemme hoitaneet sorkat, eli ei johdu liian pitkistä "kynsistä", ei ole ollut utaretulehdusta, jalka ei ole ollut turvoksissa eikä kuuma, uskon siis kyllä että murtunut on voinut, mutta miksei se parane? Ja miksi se jää lääkärin mukaan loppuelämäkseen ontumaan?

Nyt on varattu hevoshieroja käymään mahdollisesti ensi viikolla (=heti kun joutaa). Lähin hevos-ja koirafysioterapeutti ei halunnut tulla katsomaankaan. Hieroja tulee nyt sitten katsomaan jos jänteet on jäykät eikä siksi saa koipea suoraksi, että saisiko niitä hieronnalla vetreytettyä.. Että ontuminen ei johtuisikaan kivusta, vaan jostain koiven jäykistymisestä.

Minä olen aikalailla neuvoton. Uuhi ei siis vaikuta kipeältä, eikä ärsivältä muutenkaan, sairaskarsina on ison uuhikarsinan vieressä, joten sen ei ole tarvinnut aivan täysin laumasta erotettuna olla, silti säälittää katsoa sitä yksin tuolla. Enkä minä kestä sitäkään katsoa jos se loppuelämänsä kinkkaa kolmella koivella ja sille on raskasta vaikka laitumella pysyä muun porukan perässä. Lotus on minulla niin kauhean rakas että ennemmin kuitenkin kokeilen kaiken ennenkuin alan miettimään sen laittoa ikiuneen. Kärsivän eläimen kanssa päätös olisi niin paljon helpompi...

Apuva..? Mitä te tekisitte..? Onko teillä kokemusta tällaisesta ontumisesta joka ei vain parane?