Taljan muokkaus

Alla parkkauksesta jotain tietoa...

Alkukäsittely
Nahan oikea käsittely tuoreena on onnistuneen parkituksen A ja O. Nylkemisen jälkeen nahka on aina kaavittava puhtaaksi rasvoista ja lihasta. Kaapimiseen sopivia työkaluja ovat kaavinrauta, joka muistuttaa parkkirautaa, tai puukko. Kaapimisraudalla puhdistus vaatii alustaksi pyöreän pöllin, joka on veistetty sopivan muotoiseksi. Tätä pölliä kutsutaan pummiksi. Pienemmät nahat voi kaapia puukolla. Reikien tekeminen tässä vaiheessa alentaa luonnollisesti nahan arvoa.

Suolaus tai kuivaus
Tuore nahka sisältää runsaasti vettä, proteiineja ja pilaantuvia rasvakudoksia, jotka on poistettava ja korvattava parkitusaineilla. Näiden aineiden poistaminen alkaa suolauksella. Kaapimisen jälkeen nahka suolataan runsaalla suolalla. Vaihe toistetaan seuraavana päivänä, jolloin tarkistetaan vielä, että suolaa on varmasti nahan joka poimussakin. Nahka saa olla suolassa muutaman päivän, jonka jälkeen se ripustetaan kuivumaan huonetilaan (n.+15-18 C). Tässä tilassa nahkaa voi säilyttää vaikka kuinka pitkän ajan. Suola vaikuttaa nahkaan monella tavalla. Ensinnäkin se ajaa veden pois tuoreen nahan soluista ja jo tällöin estää nahan pilaantumisen. Voisikin sanoa, että kun nahka on saatu tuoreena suolaan, se on pelastettu ja jatkokäsittely onnistuu varmasti. Tavallisia virheitä, mitä suolauksessa tehdään, ovat liian vähän suolamäärän käyttö, tai suolaaminen vasta sitten, kun nahan pinta on jo kuivahtanut eikä se ime enää suolaa sisäänsä. Nahka voi jäädä myös poimuille, jolloin suola ei pääse joka kohtaan. Jos nahka on verinen ja se pestään, sitä ei saa suolata märkänä, vaan se on rummutettava kuivaksi sahanpurussa. Suolaus on tehtävä nopeasti varsinkin, jos halutaan parkita hirvieläinten nahkoja taljoiksi. Hirven ja peuran karva irtoaa erittäin helposti. Suurin syy tähän on huono alkukäsittely. Eläintentäyttäjät ovat vuosikausia painiskelleet tämän ongelman kanssa.
- Miksi peuran ja hirven karva irtoaa, vaikka parkitusvaiheet ja muutkin toimenpiteet on tehty ohjeen mukaan oikein ja huolellisesti? Ratkaisu löytyi suolauksesta ja kuivauksesta. Karva pysyy kiinni tiukasti kun suolattu nahka kuivataan täysin kovaksi niin, että siitä on kaikki kosteus poistunut. Myöhemmin parkitus varten kuiva nahka yksinkertaisesti liotetaan vedessä takaisin tuoreeseen tilaan. Tällöin se ottaa vastaa parkituskemikaaleja helpommin ja nopeammin. Monet pienemmät turkisnahat voidaan pelkästään kuivata kaapimisen jälkeen esim. venyttämällä ne taanalle. Kuitenkin, jos nahka halutaan parkita itse, on se parempi suolata ja sitten kuivata. Ketuilla ja muilla pikkunisäkkäillä karva on hiusmainen eikä sen irtoaminen ole niin suri ongelma kuin hirvieläimillä, joilla karva on rakenteeltaan ontto. Nyt kun nahka on joko ilma- tai suolakuivattu, tarkastelemme parkituksen toista vaihetta eli LIKOA.

Liko
Likoprosessin päämääränä on saattaa nahka takaisin sen luonnolliseen vesipitoisuuteen ja tilavuuteen. Nahka pestään hyvin tässä vaiheessa verestä ja liasta! Suolattu nahka pehmenee nopeasti. Yleensä n. 12 tuntia riittää haaleassa vedessä. Likoveteen on syytä lisätä suolaa.

Pikkeli
Likovaiheen jälkeen valmistetaan pikkeliliuos, johon tulee vettä, suolaa ja happoa (esim. muurahaishappo). Pikkelin tarkoitus on ikään kuin avata nahan solukko vastaanottamaan parkitusaineita. Liuoksen lämpötila on n. 30 C ja PH 2-2.5. Pikkelin vaikutusta voidaan tehostaa liikkeellä, kotiparkituksessa hämmentämällä silloin tällöin. Nahkaa pidetään pikkelissä 1-2 vrk. Huom.! nahka ei pilaannu pikkelissä, vaikka se olisi siinä pidempäänkin.

Parkitus
Parkitusliuos tehdään lämpimään veteen (n. 40 C), johon lisätään suolaa, rasvaa ja parkitusainetta (määrät esimerkissä). Parkituksen tarkoitus on estää nahkaa kutistumasta kuivumisvaiheessa ja tehdä nahasta fyysisesti muokkauskelpoinen. Ketun nahan kotiparkkaus: liuokset aina n. 10 litraa, tee joka vaiheessa uusi liuos.Liko: vesi +20 C, suolaa 20 g/l. Nahan annetaan olla liuoksessa yön yli, ennen likoa nahka pestään verestä ja liasta, huuhdellaan. Pikkeli: vesi +30 C, suolaa 50 g/l, muurahaishappoa 8 ml/l. Nahkaa liotetaan tässä liuoksessa 1-2 vrk. Nahkaa voi ohentaa tai kaapia vielä tässä vaiheessa. Valutetaan ylimääräinen kosteus pois. Parkitus: vesi +40 C, suolaa 50 g/l, Novaltan Al. 10 g/l kahdessa erässä. Rasvaa (Derminol) n. 5 g/l. Nahka liotetaan liuoksessa vain yön yli. Tarvittaessa PH lasketaan n. 4,1 soodalla. Lopuksi nahka huuhdellaan kevyesti ja valutetaan. Rasvauksen voi tehdä sivelemällä nahan sisäpintaan liuoksen, jossa on 2 osaa vettä ja 1 osa rasvaa. Liuos saa olla nahassa yön yli, jonka jälkeen se huuhdellaan kevyesti pois.

Rummutus lehtipuun purussa.

Muokkaus: kun nahka on hieman kuivunut, se voidaan pingottaa levyn päälle kuivumaan, jossa sitä toi vielä hioa ja pehmittää hankaamalla karheaa puuta vastaan tai hiomalla teräsharjalla.

Saaliiksi saadun turkiseläimen voi parkita ja pehmittää itse. Oikea käsittely takaa, että nahat ovat yhtä kauniita ja kestäviä kuin teollisesti muokatut. Viime vuosina eri puolilla maata on alettu järjestää kotiparkkaus kursseja, joilla työn eri vaiheet opetetaan melkeimpä kädestä pitäen. Taidot voi oppia myös käytännössä.