Uuhen "keskeytynyt" synnytys

[Virvatuli]

Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! En tosin tiedä olisiko tämä kuulunut tuonne terveyskarsinan puolelle.

Ihan ensin pitänee mainita että olen ihan ensimmäistä kertaa "pappia kyydissä", lampaita ollut kohta vuoden mutta ensimmäiset karitsat tulivat lauantaina (valkoinen uuhi ja mäyrä pässi), toiselle tiistaina (yksi jättivauva jonka jouduin osittain kaivamaan ulos kun oli iso ja sorkat vähän sojollaan ja toinen kuollut ). Nyt sitten tämä varsinainen hätäapuongelma:

Meillä on 5-6 vuotias ensikko tehnyt karitsoitaan jo kaksi päivää. Alkuun kaikki meni kuten muillakin, levoton ja teki pesää ja läähätti kyljellään ja parkui välillä. Vähän veristä limaa tuli ulos, ellei jotain sitten ehtinyt valahtaa olkien sekaan huomaamatta. Tämä keskiviikkoiltana. Yön lähes torkuin lampolassa, mutta eipä edistynyt. Siihen se sitten jäikin, ikään kuin rouva olisi päättänyt siirtää koko hommaa viikolla. Uuhi lähti aamusella ulos (pihatto), söi heinää ja leipää ihan muina miehinä eikun naisina.

Eilen uuhi oli varsin väsähtänyt, söi ja märehti ja papanoi kuitenkin. Muutenkin makaili enemmän kuin yleensä eikä edes huudellut perään... Kysyin asiaa tutulta lampurilta ja eläinlääkäriltä, käskivät odotella pari päivää. No, tänään sama jatkui, veristä limaa valuu satunnaisesti, uuhi ihan nuutunut. Soitin uudestaan eläinlääkärille, sain ohjeen hakea Procolia (glukoosiliuosta). Pitäisi kuulemma vaikuttaa nopeasti, jos auttaa... kolme tuntia meni eikä muutosta, soitin uudelleen. Oli vain menossa jo kotiin ja vuoro vaihtunut viikonloppupäivystäjälle naapurikuntaan. Joka oli sitä mieltä että todennäköisesti kuollut karitsa(t) ja kohta emäkin. Käski laskea kannattaako, voi kyllä tulla tekemään keisarileikkauksen mutta maksaa matkoineen vähintään 200¤ eikä ole takeita pelastuuko emäkään... hätäteurastuksella saattaisi saada mahdollisen elävän karitsan pelastettua ja lihat pataan.

Annoin kuitenkin vielä toisenkin glukoosiannoksen, ja koska oli kerran toivoton tapaus, otin sitten muutkin kotikonstit käyttöön. Netti auki ja opiskelemaan! Tulipa tuossa illan mittaan annettua "riittävä" määrä kalsiumia ihmistableteista jauhettuna (banaaninmakuista...), lisää glukoosia ja vitamiiniliuosta ja sitä vet-jotakin pötsin toiminnan ylläpitämiseen ja vielä yrttiteetä ja homeopaattisia pallukoitakin

Hulluinta koko jutussa on ettei uuhi vaikuta edes kärsivältä, väsyneeltä kyllä, mutta liikkuu välillä eikä valita yhtään eikä muutenkaan ole tuskaisen oloinen. Ja kaiken huipuksi tuossa äsken se näytti jo piristyneenkin! Jos voi mitään päätellä hampaanjäljistä sormissani seurauksena yrityksestä tunkea lisää lääkitystä suuhun. Vielä iltapäivällä rouva  antoi syöttää lääkkeet lusikalla/sormilla/ruiskulla kummemmin vastaan panematta. Jopa joikin vähän.

Ainoa mitä ei näyttänyt tapahtuvan oli toivottu karitsoinnin käynnistyminen. Huomenna otan sitten talon kaikki kyypakkaukset käyttöön ja naapurista lisää, ellei mitään tapahdu tänäkään yönä.

No se varsinainen kysymys oli, että mistä ihmeestä voi olla kysymys, ja mitä tehdä nyt, miten ehkäistä tulevaisuudessa? Kaikki hyvät neuvot otetaan vastaan! Vaikka neuvot eivät auttaisi tätä uuhta enää, olisin sitten viisaampi ensi kerralla.

Ai niin, vähän vielä lisätietoa. Kuumetta (?) oli eilen iltapäivällä 38,7 ja tänään 39,9. Varovainen sisätutkimus tutun lampurin puhelinneuvonnalla kertoi ainakin yhden sorkan olevan tulossa. Muuta ei sitten tuntunutkaan, kun kohdunsuu ei ole oikeastaan juurikaan auki enkä uskalla väkisin koko kättä sinne työntää. Maitoa tulee , ei arista lypsyä, eikä tunnu utaretulehdukselta. Uuhen yleisrakenne on mallia luuviulu, syö silti kuin hevonen. Ruoka on  vesi, kuivaheinä, kaura, leipa, juures -linjaa, kivennäiset lammas-herttaa vapaasti ja suolakivikin löytyy.

Tulipa pitkä selostus, joskus kun oppisi esittämään asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi...

[huopahattu]

Ihan ensimmäiseksi: 5-6 vuotias on jo hieman turhan vanha poikimaan ensimmäisen kerran minun mielestäni.

Sitten ongelmaasi: jos siellä tuntuu vain yksi sorkka niin karitsa voi olla virheasennossa ja jos kohdunsuu ei ole mielestäsi kunnolla auki niin yhtenä mahdollisuutena on kohtukierre jonka avaaminen saatta onnistua jos sinulla olisi apunasi toinen henkilö; toinen pitää kohtua paikoillaan eläimen sisällä ja toinen pyöräyttää lammasta akselinsa ympäri. Diaknoosista täytyy olla varma ennenkuin alkaa lammasta kierittelemään pitkin karsinaa; kohdunsuulla pitäisi tuntua samankaltaiset kierteet kuin esimerkiksi kun kierrät muovipussinsuun kiinni; lampaan kiertosuunta on sitten vastaan niitä kierteitä ja se joka pitelee lammasta kiinni sisäpuolella pitäisi tuntea siellä kohdunsuussa että aukesiko vai kiristyikö kierre... MUTTA TOIVOTTAVASTI EI OLE TÄSTÄ KYSYMYS vaan jostain yksinkertaisemmasta jutusta...

[riitta]

Kuulostaa todella vakavalta!
Yksi mahdollisuus on todellakin tuo kohtukierre, muitakin ja vähemmän mukavia  > on.

Uuhelta on selkeästi pysähtynyt synnytys ja kohdunsuu on jo sulkeutunut (jos on koskaan kunnolla auennutkaan)
Jos uuhelle ei tehdä mitään (kohtukierre/keisarinleikkaus/hätäteurastus) niin sen karitsat kuolevat (todennäköisesti ovat jo kuolleet) ja alkavat mätänemään kohtuun ja tulevat ulos kunhan sulavat sisään. Myös uuhen henki on vaarassa.

Synnytysavun anto aloitetaan kun on kulunut pari tuntia selkeistä poltoista eikä mitään ala kuulua. Silloin saadaan selville tilanne riittävän ajoissa, joskus (varsinkin ensikertalaiset) avautumisvaihe kyllä kestää pitkään, mutta kokemuksen kautta olen oppinut ettei ponnistelevaa uuhta pidä jättää yksin selviytymään pitkäksi aikaa , vaan reippaasti vain kokeilemaan tilannetta sisätutkimuksella.

[Aulimaija]

Synnytysavun anto aloitetaan kun on kulunut pari tuntia selkeistä poltoista eikä mitään ala kuulua. Silloin saadaan selville tilanne riittävän ajoissa, joskus (varsinkin ensikertalaiset) avautumisvaihe kyllä kestää pitkään, mutta kokemuksen kautta olen oppinut ettei ponnistelevaa uuhta pidä jättää yksin selviytymään pitkäksi aikaa , vaan reippaasti vain kokeilemaan tilannetta sisätutkimuksella.

  Kun on itse vielä ihan aloittelija lampurina niin on aivan käsittämättömän vaikea tietää onko synnytys ja poltot ihan oikeesti alkaneet  Mulla esimerkiksi oli ensimmäisenä karitsointikeväänä yksi sellainen uuhi, joka lopputiineydestä kaivoi itselleen ilmeisesti nukkumapoteroita, joissa se makasi valtavan utareensa kanssa läähättäen toinen takajalka suorana ja ähisi välillä. Oli siinä miettimistä, että onko synnytys käynnistynyt vai ei  :o

Pari kertaa kokeilin varovasti, että onkohan sieltä jo karitsaa tuloillaan. Kun ei mitään tuntunut niin annoin uuhen olla ja pidin käsiä ristissä. Lopulta uuhi karitsoi aivan normaalisti muistaakseni pari viikon kuluttua 

Tämä topicin aloittajan kohdalla ei tietenkään ole kyse samasta kun siellä sorkka tuntuu ja verta tulee. Kannattaisikohan yrittää ruuvata varovasti käsi sisään ja yrittää saada karitsat vedettyä vielä ulos. Liukastetta pitää tietty olla reilusti ja antibiottikuurikin häämöttää jo varmasti edessä jos uuhi jää henkiin.

Tosi ikävä juttu kaiken kaikkiaan  :'(

[sarkka75]

Kyllä eläinlääkäri kannattaisi soittaa ja pikaisesti,sillä et välttämättä saa edes sitä kuollutta karitsaa sieltä yksin ulos, jos et ole ennen synnytyksessä avustanut

[Aulimaija]

Eikös muuten ole niin, että vanhemmilla_ ei_synnyttäneillä uuhilla paikat luutuvat ja vaikeuttavat normaalia synnytystä? Sehän voi jopa olla ettei uuhi enää pysty liian vanhana ensikkona synnyttämään normaalisti?

[Nipsu]

Meillä oli tänä keväänä ei-ensikkouuhi, jonka synnytys kesti todella kauan. Se oli pari päivää "vaikean" oloinen, juuri tuollainen ähkivä ja makoili mielellään etupää ylhäällä. Sitten eräänä päivänä alkoi lima tulla iltapäiväviiden aikaan. Kyttäsin sitä mut sillä ei tuntunut olevan mitään kiirettä, söi ja märehti, välillä taas oli vähän vaikean näköisenä mutta ei mitään työntöpolttoja tosiaan. Annettiin illalla kalkkia ihon alle ja tutkittiin, jotain kovaa sormenpäihin tuntui mutta kohdunsuu ei ollut kunnolla auki eikä päässyt paremmin tutkimaan. Yöllä kolmasti kävin katsomassa eikä mitään edistystä. Uuhi oli rauhallinen joten päätin odottaa aamuun, hain eläinlääkäriltä oksitosiinia varalle. Tutkittiin ja ihmeteltiin, nyt karitsan pää tuntui vähän ulompana (se itse asiassa hamuili mun sormia...) ja annettiin lisää kalkkia klo 11. Viimein klo 14 oli touhu tosiaan käynnissä eli työntöpolttoihin asti päästiin vasta tuolloin. Sitten taas tutkimaan ja vieläkin oli kohdunkaula liian tiivis mielestäni, jotta karitsaa saisi vedettyä ulos, mutta nyt pääsin sentään tutkimaan paremmin, ja totesin ettei jalkoja ole tulossa mukana, vaan pää edellä oli karitsa syntymässä. Aloin etsiä jalkoja ja sainkin toisen vedettyä pään alle kun ensin työnsin pään takaisin sisään lantion aukosta. Siinä vaiheessa tämän tutkimisen ja avustamisen takia luultavasti oli kohdunsuukin auennut kunnolla ja sain karitsan ulos krooliasennossa ja se oli tosi reipas ja terhakka, normaalikokoinen otus. Kakkonen tuli normaalisti auttamatta perässä pian sen jälkeen. Lopputulos oli siis tässä tapauksessa onnellinen vaikka olin jo vakuuttunut, että taas menee mönkään... Vesipäästä en muista olisiko sitä tullut lainkaan, tai sitten se oli tupsahtanut olkiin mun ollessa poissa.

Mutta tässä kysyjän tapauksessa on ehkä jo myöhäistä, mutta ilman muuta kokeilemaan mitä sisällä tapahtuu, se ropeltaminen voi myös avata kohdunsuuta. Jos ei, niin sitten on oikeastaan aika vähän vaihtoehtoja ja ne on tässä jo olleet esillä. Eläinlääkäri on mielestäni ollut kyllä varsin piittaamaton ja tyly lausunnoissaan, saati että neuvoa odottamaan pari päivää jos limat on jo tulleet?? Jos koetatte sektiota, niin sitten ei kannata ihan kauheasti räplätä siellä kohdussa (tulehdusriski) mutta jos se ei ole vaihtoehto, niin koeta kaikkesi ensin ja viimeiseksi sitten se hätäteurastus ja karitsa heti kyljen kautta ulos jos on vielä hengissä. Voi itku, en kyllä soisi kenellekään ensimmäisellä karitsointikaudella tällaista, on se sen verran hurjaa hommaa. Toivottavasti tilanne on jo ratkennut siellä johonkin suuntaan?

[Maija H]

Olen täällä samaa mieltä edellä kirjoittajien kanssa, eli eläinlääkäri on toiminut varsin typerästi. Minustakin on tärkeää tuollaisessa tapauksessa yrittää saada s kohdunsuu avattua ja saada ulos karitsat mahdollisimman nopeasti. Meillä oli tänä vuonna yksi sellainen tapaus, jossa synnytys oli selvästi käynnissä, mutta mitään ei tullut ulos, ei limaakaan. Uuhi kuitenkin käyttäytyi täysin kuten karitsoinnissa ja sillä oli selviä poltteita. Tutkin tilanteen jossain vaiheessa ja silloin ei ollut yhtään kohdunsuu auennut. Odottelin sitten vielä jonkin aikaa ja kun mitään muutosta parempaan päin ei tapahtunut vaan poltot alkoivat muuttua epäsäännölliseksi ja harventua aloin ruuvata kohdunsuuta auki ja sain käteni lopulta sisälle ja sain tunnustella mitä oli tulossa. Ensimmäisen karitsan etusorkat ja pää tulivat käsiin heti. Ja koko reitti kohtuun oli aivan auki, vain itse kohdunsuu ei ollut auennut itse. Sain sen ensimmäisen vedettyä ulos ja ne kaksi seuraavaa melkein putosivat perään, samoin jälkeiset. Koko porukka selvisi hengissä ja terveenä läpi, mistä olen todella tyytyväinen. Tämä on aiemmin jokusen kerran jo poikinut uuhi eli paikat toimivat muuten. Jotenkin tuntuu, että saattaa olla tuollainen tilanne kyseessä ja poikiminen menossa ohi karitsat sisässä. Toivon, että tätä kirjoittaessani jo on saatu karitsat ulos.

[Virvatuli]

Olen pahoillani että vasta nyt ehdin takaisin koneelle, on ollut "vähän" pitkä päivä.

Ensinnä tilannetiedotus. Uuhesta tuli paistia tai jotain eikä karitsatkaan pelastuneet... aamulla kun ei vieläkään mitään tapahtunut (kiitos Nipsu yksäristä, luin sen sähköpostista ja toimin neuvojesi mukaan) soitin samantien kylänmiehelle joka teurastaa lampaita ja hirviä jne. Alkoi nimittäin taas näyttää tuskaisemmalta uuhikin. Vähemmälläkin kaivamisella. Ja totesin että sitä eläinlääkäriä on turha vaivata... Kohdunsuu ei suostunut aukeamaan yhtään enempää, en saanut kuin kaksi sormea tungettua sisään. Ja uuhi pomppasi ilmaan aina kun vähänkin enemmän yritin.

En ole kovin huonohermoinen, ja jo tiistaina yhden karitsan kaivoin ulos, kuten taisin ensimmäisessä viestissä mainitakin. Joten luulen että olisin sen kyllä saanut ulos nytkin jos olisi vähän enemmän ollut tilaa. Mutta päädyin siis kuitenkin teurastukseen. Varsinkin kun tämä uuhi olisi päätynyt teuraaksi jo muutenkin, ilmennyt tiineys vain siirsi sitä. Ja hyvä niin, vatsasta löytyi sitten kaksi kuollutta karitsaa. Jotka jo olivat alkaneet mädäntyä, ei vielä pahasti mutta haiskahtivat jo. Lisäksi vielä totesi uuhta avatessaan teurastaja, että ei olisi tainneet sopiakaan ulos, niinkuin olin arvellutkin. Ei kovin synnyttämiseen sopiva ruumiinrakenne.

Minuakin ihmetyttää edelleen molempien eläinlääkärien asenne, ettei mitään kiirettä ainakaan ollut tehdä mitään... mistä minä sitten olisin voinut tietää että olisi ollut isokin kiire. No nyt tiedän. Ja luotan vaistooni enemmän kuin ammatti-ihmisen sanaan. Tosin voihan olla että karitsoita ei olisi enää pelastettu, mutta noin periaatteessa. Kauanko muuten kestää että mätäneminen alkaa? Eli kauanko ne todennäköisesti ovat olleet kuolleena? olisiko ne olleet elossa vielä torstai-aamuna? Sillä tutulla lampurilla oli ollut myös pari tuollaista pitkään synnyttänyttä, jopa pari päivää ensimmäisistä vuodoista ja silti terveitä karitsoita. Hänkin vain oli reissussa ettei päässyt katsomaan, olisi varmaan osannutkin auttaa paikan päällä.

Nyt kyllä kiinnostaisi onko lihakin pilalla, ei osannut varmaksi sanoa kylänmieskään. Eli näyttää ja tuoksuu tuoreelta lihalta, mutta voiko sitä silti oikeasti syödä vielä. Puhun siis uuhesta en karitsoista Jätimme sen kuitenkin riippumaan viileään varastoon, ajattelin kysyä eläinlääkäriltä maanataina.

Mutta sitten parempia uutisia. Jo yöllä seurailin yhtä uuhta, joka oli myös tiineenä. Näytti kovasti pesää tekevältä    ja oikeassa olinkin. Myös ensikko, mutta onneksi nuorempi, kai kaksivuotias. Ja nyt kahden karitsan onnellinen äiti! Oli juuri saatu edellinen projekti riippumaan, kun tämä alkoi ulista ja lykkäsi todella vauhdikkaasti pienen mutta pirteän karitsan ulos, ja puolen tunnin kuluttua toisenkin. Enää yksi jäljellä, ans kattoo milloin ja mitä siitä tulee... Tässä on nyt ollut jo kokemusta kerrakseen.

Niin ja kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja kokemuksista, nyt olen taas paljon viisaampi kun seuraava ongelmasynnytys tulee.

[Aulimaija]

Minuakin ihmetyttää edelleen molempien eläinlääkärien asenne, ettei mitään kiirettä ainakaan ollut tehdä mitään... mistä minä sitten olisin voinut tietää että olisi ollut isokin kiire. No nyt tiedän. Ja luotan vaistooni enemmän kuin ammatti-ihmisen sanaan.

Ihan hyvä että (vaikkakin tosi ikävä) homma on päätöksessä ja onnea kovasti uusista terhakoista karitsoista. Mä luulen, että monella paikkakunnalla eläinlääkärit eivät tiedä lampaista ikävä kyllä hölkäsen pöläystä  Erityisen törkeäksi eläinlääkärin käytöksen tekee mun mielestä vielä se, että sä olet aloitteleva lampuri eikä sulla mitenkään voi olla kovin selkeitä ajatuksia itselläsi siitä miten asiassa tulisi toimia  >

Hyvä muuten kun kirjoitit tämän jutun tänne. Luulisi, että tästä on apua muillekin samanlaisten asioiden kanssa painiville.