Siiri: vain yksi sana... Karstamylly! Â

Mulla on ollut tänä syksynä kerintädiili  ;D eli mun ei ole itse tarvinnut keritä lampaita, mikä onkin tosi hyvä juttu, koska mulla on oikean käden ranne huonossa kunnossa. Â

Ensimmäiset vuodet "lampurina" mä käytin ammattilaista keritsemässä lampaat, mutta se johtui siitä, että mun ensimmäiset lampaat olivat lähes satakiloisia villipetoja, joita mä en saanut edes kiinni ilman apuvoimia.  :-[
Sittemmin olen havainnut hyväksi kerintätavaksi sakset. Ne sopii mun käteen mainiosti. Kerintäkonetta mä en pysty käyttämään: sitäkin on kokeiltu, mutta koneen paino ja tärinä on myrkkyä mun ranteelle. Saksilla keritseminen on sille myös pahasta, ja kun olen tätä kättä potenut jo 1,5 vuotta, niin lampaita olen kerinnyt oman pystymiseni mukaan lampaita yksitellen aina silloin, kun käsi on paremmassa kunnossa. Lampaani keritsen 1-2 kertaa vuodessa. Pidän normaalivillaisille lampaille kahta kerintäkertaa vuodessa hyvänä, mutta mulla on muutamia hienovilaisia lampaita, joiden villassa ei ole juuri mitään kerittävää puolessa vuodessa. Mulla on nyt esim. Rusinalla 7 kk villat niskassa ja villan pituus on vasta 3 cm.
Mä en tee keritsemisen yhteydessä säännöllisesti mitään hoitotoimenpiteitä. Madotukset ym. mä ajoitan eri aikaan kuin keritsemisen, sillä annan matolääkkeet koko porukalle kerralla ja kun keritsen lampaita yksitellen milloin ehdin ja jaksan, niin keritsemisen yhteydessä madottamisessa ei ole mitään järkeä. Sorkkia leikkaan, milloin huomaan jollakin jotain ongelmaa.
Pahimmat villat, joita olen nähnyt ja kerinnyt olivat jaalanlampailla... Saksia ei meinannut saada villasta läpi ja koneella ei olisi pystynyt senkään vertaa. Tässä kuva yhdestä uuhesta kuvattuna Jaalassa ennen keritsemistä. Tämä uuhi on nykyään mulla ja sillä on aivan ihana isokiharainen, pehmoinen villa... Eipä olisi uskonut. :

[ylläpito on poistanut liitteen]